17/11/2025
MY IRISH WISHLIST
On paikkoja, jotka eivät suostu unohtumaan, vaikka vuosikymmeniä kuluisi. Ja sitten on Irlanti – maa, joka kutsuu takaisin kuin vanha ystävä, joka ei lopeta tarinoita.
Ensimmäisellä kierroksellani vuonna 1999 matkassa oli filmikamera ja nuoruuden usko siihen, että kaikki kuvat onnistuvat. Palasin nyt kokeneempana ja kameralla, joka ei kaipaa filmirullaa, m***a kaipaa valoa yhtä paljon. Tässä oma ultimate Irish wishlist – kolme paikkaa, jotka sytyttävät tämän valokuvaajan sielun.
Cobh, Cork – karkkimainen postikortti
Cobhin värikkäät talot saavat miettimään, kuka antoi luvan maalata kokonaisen kaupunginosan näin iloiseksi. Talorivistö kiipeää kohti Saint Colman’s Cathedralia, joka hallitsee mäkeä kuin majesteetti. Täällä jokainen kulma näyttää uudelta väriltä, tekstuurilta ja tarinalta – paikka, joka tietää olevansa kaunis.
Galwayn Claddagh – 25 vuoden symboli
Claddagh on Galwayn sydän ja paikka, josta ostin Claddagh-sormukseni 25 vuotta sitten. Se on kulkenut mukana muistuttamassa rakkaudesta, ystävyydestä ja uskollisuudesta. Claddagh tuntuu aina tutulta, ja Atlantti puhuu täällä omaa kieltään. Sormusta katsomalla tuntuu kuin jokin vanha lupaus olisi edelleen voimassa.
Cliffs of Moher – irlantilainen hiljaisuus
Moherin kalliot pysäyttävät joka kerta. Ne kohoavat merestä vahvoina ja villinä, kuin maailmankaikkeuden reunaviiva. Tuuli ei ole häiriö, vaan osa maisemaa – sama elementti, joka silittää ruohoa ja hiuksia. Paikka tuntuu aina yhtä suurelta, yhtä hiljaiselta “wow”-hetkeltä. Täällä maisema tekee kaiken itse.
Miksi nämä kolme?
Cobhin värit – ilo.
Claddagh – symboli, joka kulkenut mukanani neljännesvuosisadan.
Cliffs of Moher – muistutus siitä, miten hyvältä tuntuu vain olla.
Irlanti ei ehkä muutu, m***a minä muutun. Ja jotenkin nämä paikat tietävät sen.
