Pieni karanteenikirjakerho

19/12/2025

Pienen karanteenikirjakerhon vuoden päätös on reippaan tunnin annos median (itse!)kritiikkiä! Analyysi-paralyysin sijaan toimittaja-kirjailija Mari Manninen onnistuu kirjassaan ja keskustelussa olemaan rehellinen alastaan ja jopa väläyttämään toivoa tulevasta!

(Toimittaja (sic) Torikka taas paljastaa marxilaisuutensa, tendence Groucho.)

Suurkiitos Mari! Ja kiitos jokaiselle kuulijalle kuluneesta vuodesta, tammikuussa 2026 jatketaan ❤️🥰

Linkki kommenteissa

10/12/2025

Pkk piehtaroi häpeämättömässä romantiikassa kirjailija Annina Holmbergin kanssa 🥰💕

Annabel Lee on ensimmäinen romaani neljän kirjan sarjassa, joista jokainen keskittyy ystävänelikon yhteen jäseneen päähenkilönä. Tyttöjen/naisten nimet - Angelika, Lo**ta, Lara - viittaavat kirjallisuuden (traagisiin) sankarittariin. Annabel Lee, ”tyttö kuin balladi”, saa nimensä Edgar Allan Poen runon kuninkaantyttärestä.

M***a entä jos romanttisilla ja traagisilla kirjallisuuden naisilla olisikin ollut paras ystävä - tai peräti kolme? Ja mahdollisuus nauraa kohtalon oikuille?!

Keskustelemme ystävyyden voimasta, siitä, ketkä ovat mahdollisia kuninkaallisia meidän maailmassamme, tyttökirjojen kestävimmästä aineksesta, varhaisnuoruuden romantiikan ja seksin mielikuvaharjoittelusta, ja siitä miksi lepattavaa nuoruutta kuvaava kirja tarvitsee annoksen keväistä koirankakan hajua.

Kuuntele keskustelu ja osta kunnon lukuromaani joululahjaksi (itselle tai ikävöimällesi ystävälle) 🩷

Linkki kommenteissa.

02/12/2025

Nyt podissa muodikas täysin pimeä tarjous: KAKSI kirjailijaa YHDEN hinnalla ja hahmossa!!

Elikkäs sain vieraakseni upean Elli Salon, joka on saanut tänä syksynä menestystä ja suitsutusta sekä näytelmällään Muistopäivä että esikoisromaanillaan Keräilijät.

Keskustelun pääpaino on Kansallisteatterissa Riikka Oksasen ohjaamana pyörivässä Muistopäivässä, jonka Teatterin uusi alkukirjasto T/U/A on julkaissut kauniina kirjana (ulkoasu Aino Nieminen, Last Tuesday). Samalla puhumme ristiin ja limittäin myös Keräilijöistä, vähän samalla tavoin kuin Salo teokset kirjoitti.

Muistopäivä päästää ääneen joukon ihmisiä, joiden valinnoista, taustoista ja kohtalosta laman ja poliittisen välivallan keskeltä, ehkä suoraan punavankileiriltä, ilman toivoa paremmasta Neuvostoliittoon (keskelle lamaa, nälänhätää ja kiihtyviä ”puhdistuksia”) loikanneina ei ole haluttu tai pystytty puhumaan avoimesti. Huolimatta siitä, että historian tutkijat ja kirjailijat kuten Sirpa Kähkönen ovat olleet aiheen äärellä jo pitkään.

Muistopäivä on kirjoitettu yhteistyössä Kansallisarkiston Suomalaiset Venäjällä 1917-1964 -tutkimushankkeen kanssa. Salo kertoo, miten työskentely tutkijoiden kanssa ja arkistoihin tutustuminen syvällisesti, koko keholla, on vaikuttanut näytelmän kieleen, tarinoihin ja etiikkaan. Näytelmä onnistuu kuvaamaan yhtäaikaa yksilöiden elämää että näyttämään joukkotuhon kollektiivisena kokemuksena. Syntyy moniääninen, yhtäaikaa soiva kuoro. Polyfoninen muisti olikin yksi kirjailijalle tärkeitä avainsanoja teoksen hahmottumisessa.

Puhumme myös väkivallasta ja siitä miten joskus on tehokkaampaa kun jatkuvaa, yhtä aikaa suunniteltua ja mielivaltaista väkivaltaa ei näytetä tai kuvailla. Se kuvastaa myös tuhonnan kohteeksi joutuneiden ihmisten selviytymiskeinoja, kovista kokemuksista ei voi puhua kun haluaa säilyä hengissä, ehkä järjissäänkin. Yllättävä huumori tihkuu aineistosta näytelmään ja myös Keräilijät-romaaniin.

Suurkiitos keskustelusta, Elli Salo! Kuuntele kommentin linkistä ja osta Muistopäivä ❤️

Kirjailijan kuva Sabrina Bqain, Otava

26/11/2025

”Thea had perfect life.”

Keskustelemme kirjailija Monika Fagerholmin kanssa hänen romaanistaan Eristystila / Kapinoivia naisia. (Döda trakten / Kvinnor i revolt, loistava suomennos Hannimari Heino, ulkoasu niinikään loistava Sanna Mander)

Eristystila on myös aloitus trilogialle. Se sai alkunsa kun kirjailija etsi vastausta kysymykseen, miten maailma ja me olemme päätyneet tähän jamaan. Syy nykyhetkeen alkoi löytyä ajoista, jolloin asiat tuntuivat pysähtyneiltä m***a pinnan alla muhi valtava muutos, itsestäänselvä jälkeenpäin tarkastellen.

Eristystila / Kapinoivia naisia alkaa vuodesta 1976. Alice on nuori nainen / tyttö, joka kohtaa karismaattisen ”Honeckerin” ja amerikkalaisen Timin. Yhteisen kesän jälkeen Alice muuttaa äidin luota pikkupaikkakunnalta isän perheen luokse kohti vähän suurempaa maailmaa. Kirjan toinen tärkeä kapinoiva nainen on isän vaimo Siri. Sekä RAF-liikkeen johtohahmo Ulrike Meinhof joka kuolee romaanin alussa, mieli eristystilassa murrettuna. Alice tarkkailee, lukee ja kirjoittaa. Syntyy romaani samalla kun hänen tuntemansa maailma romahtaa. David Bowie soi taustalla kunnes vaihtuu S*x Pistolsiin.

Puhumme tästä kaikesta, sekä ainakin kasvusta kirjailijaksi, ”historian lopun” harhasta, nuoren ihmisen hitaasta hahmottumisesta edes itselleen, kriisiajoista jolloin mitään ei tunnu tapahtuvan m***a kaikki muuttuu/romahtaa, lukemisesta, mielen hajoamisesta, Doris Lessingistä ja miten tulla kirjailijaksi jos ei ole ”omaa tarinaa” (ehkä voi lainata toisen?).

Itselleni tämä tunti Monika Fagerholmin säkenöivässä seurassa oli syksyn ehdoton kohokohta. Toivottavasti sinäkin nautit ja saat ehkä jonkun ajatuksenkin! Linkki kommenteissa.

20/11/2025

Kopaali on puupihkaa, joka näyttää melkein meripihkalta, m***a on sitä nuorempaa ja edullisempaa. Meripihkahuone taas on Pietari Suurelle lahjoitettu ”maailman kahdeksas ihme”, joka katosi/tuhoutui ja rekonstruoitiin. Marketta Pyysalon romaani Kopaalihuone tutkii mm. aitoutta, identiteettiä, minää ja sitä voiko niihin luottaa ollenkaan. Olenko edes minä se jonka passini väittää olevan? Samalla Kopaalihuone on rakkausromaani, matkakertomus ja essee taidehistorian suurista kysymyksistä. Ja tosi hauska sellainen.

Keskustelemme kirjailijan kanssa itsen hahmottumisesta ja hajoamisesta, piraattikopioista (ja epäilystä että rakastettu on semmoinen. Tai että itse on), jonotuksen kauhuista ja viehätyksestä, matkoista maahan jota ei enää ole ja saako niitä muistella ainakaan hyvällä, muista rajatiloista, thereministä, päähenkilösyndroomasta ja potemkinin kulisseista. Sekä siitä miten ihminen on meripihkaa, kerrostumia kaikkea koettua ja luettua ja ajateltua yhtä aikaa. Tai ainakin kopaalia.

Suurkiitos hienosta romaanista (jonka otan ehdottomasti mukaan JOS lähden rakastetun/sellaiseksi oletetun kanssa matkaan) ja hersyvästä keskustelusta Marketta Pyysalo!

Kuuntele keskustelu ja osta tämä lyhyt m***a syvä romaani kommentin linkistä. Jokaisella on aikaa lukea ainakin tämä 😇❤️

13/11/2025

Keskustelemme kirjailija Annastiina Heikkilän kanssa hänen toisesta romaanistaan Rakkaus ja armo - amour et miséricorde.

Kirja seuraa Pariisissa asuvaa suomalaista Rebekkaa, joka harrastaa kuokkavierailua itselleen tuntemattomien hautajaisissa. Ehkä välttääkseen oman menetyksensä, surunsa ja muistojensa käsittelyä. Toisen surun turistin kanssa hän lähtee etsimään kadonneita sisaruksia ja ehkä myös sielunrauhaa. Naiset päätyvät Neitsyt Marialle omistautuneeseen uskonnolliseen yhteisöön pieneen eteläranskalaiseen kylään.

Keskustelemme uskonnollisten yhteisöjen dynamiikoista - miksi hyvien aikomusten lopputulos on niin usein tuhoisa kulttimeininki? Miksi hengelliset yhteisöt ja muinainen Maria-myytti pysyvät niin sitkeästi voimissaan juuri sekulaarin valtion nimeen vannovassa Ranskassa? Miksi jotkin maantieteelliset paikat aidosti vaikuttavat ihmisiin vuosisadoista ellei -tuhansista toisiin, kuin olisivat rajatiloja meidän todellisuutemme ja jonkin Muun välissä? Ja miksi tämä kaikki kiehtoo vankan rationalistisia kirjailijaa ja toimittajaa niin kovasti?! Niin ja miksi latinasta juontuva, laupeuden sisältävä ”miserikordia” viehättää meitä ehkä suomen kielen armoa enemmän?

Kuuntele keskustelu kommenttien linkistä! Ja katso niinikään ranskalaisissa liminaalitiloissa viihtyvä Otso Tiasen ohjaama dokumenttielokuva Shadowlands ja kuuntele keskustelu Emilia Suvialan Laakso-romaanista ja sen mystisistä pohjoiskalifornialaisista maisemista.

Merci, Annastiina Heikkilä 💕

Taru Torikka keskustelee kirjailija Annastiina Heikkilän kanssa hänen romaanistaan Rakkaus ja armo.

03/11/2025

Pääsin (lyhyellä varoituksella) haastattelemaan Kirjamessujen aikaan Suomessa vieraillutta ukrainalaista kirjailijaa Sofija Andruhovytšia. Tein silleen radikaalin tempun kaikkien sotahaastattelujen lomassa että keskustelin kirjailijan kanssa hänen kirjallisuudestaan!

Amadoka-romaani ilmestyy suomeksi kolmessa osassa. Ensimmäinen, Romana, kertoo nimihenkilöstä, joka työskentelee arkistonhoitajana ja joka löytää sotilasmiehensä Bohdanin muistinsa menettäneenä sairaalasta Krimin valloituksen jälkeen. Romana luo miehelle muistia kertomalla tarinoita tämän suvun naisten ja maan eri osien menneisyydestä.

Romaanissa on kyse kielletyistä m***a myös tarkoituksella ”suuresta tarinasta” eri aikoina unohdetuista tai sivuun jätetyistä tarinoista. Sen näyttämä Ukraina on monikielinen, monikulttuurinen ja ristiriitainen maa, joka ei sovi yksinkertaisen kansallisen yhtenäisyyden narratiiviin. Sofija Andruhovytš kertoo, miten positiivisesti hankalia kysymyksiä kysyvä teos on otettu vastaan kotimaassaan, ja mitä se kertoo ukrainalaisten halusta käsitellä historiaansa rehellisesti. Hän kuvaa myös miten sotatilassa eläminen on vaikuttanut kirjailijan työhön tämän historiallisen romaanin jälkeen, miten tämä hetki vaatii tilansa fiktiossakin.

Taru Torikka keskustelee ukrainalaisen kirjailija Sofija Andruhovytsin kanssa tämän romaanista Amadoka. Suurteos julkaistaan suomeksi kolmessa osassa, tässä käsittelyssä niistä ensimmäinen, Romana.

27/10/2025

Timo R. Stewartin teos Palestiina ja Israel, historia karttoina, oli kirjamessuilla sellainen hitti, että se ehti välillä loppua kustantajan myyntipöydistä.

Ei ihme, sillä Stewart tekee kirjassaan sen mihin suurelle yleisölle suunnattu historiantutkimus parhaimmillaan pystyy: tuo järjestystä (tahallaan ylläpidettyyn) kaaoksentunteeseen.

Ilouutisena kaikille, jotka jäivät kaipaamaan messujen 22 minuutin keskustelujen jälkeen pidempää ja paneutuneempaa versiota: äänitimme Timon kanssa keskustelun kirjasta 20.10. ja kommenttien linkistä pääsee kuuntelemaan tunnin verran asiaa Palestiinasta ja Israelista.

Olen kärkkynyt tilaisuutta keskustella podcastissa Palestiinasta ja tämänhetkisestä ”konfliktin eskalaatiosta” pitkään, kiitos Timo kun antauduit pitkään, polveilevaan (my bad) ja tarkkaan keskusteluun!

Palestiina ei ole suinkaan ainoa maantieteellinen alue, jonka nykytila on suoraa seurausta kolonialismista, m***a joka on esitetty jonkinlaisena käsittämättömänä uskonnollis-etnis-mystisenä ikuisena ratkaisemattomana (raamatullisena) taisteluna, lähialueen esimerkkinä Pohjois-Irlanti. Moni muukin alueellinen konflikti on ollut ”ratkaisematon” ja ”ikuinen”, kunnes ne on ratkaistu. Länsimaat, joihin Suomi kiivaasti haluaa kuulua, näkevät kyllä miten esim. Venäjä käyttää ”historiaa” perustellakseen sotatoimensa, m***a olemme (halukkaasti) sokeita samankaltaiselle propagandalle ”lähi-idän ainoan demokratian” suhteen. Siksi meidän pitää tietää, miten tähän on tultu, miksi itse palestiinalaisia ei edelleenkään kuunnella kun heidän kohtalostaan halutaan isojen poikien pöydissä tehdä päätöksiä, ja ennenkaikkea mitä ratkaisuja on olemassa.

Lämmin kiitos vielä keskustelusta, Timo R. Stewart!

Taru Torikka keskustelee tutkija, tietokirjailija Timo R. Stewartin kanssa hänen teoksestaan Palestiina ja Israel, historia karttoina.

22/10/2025

Ihan tavallisia kirjailijahaastatteluita pyrin tekemään, m***a ihmeellistä, ihanaa, autenttista ajattelua ja puhetta pukkaa tulemaan!

Sain vieraakseni loistavan Aina Bergrothin, jonka Erojen kirja on ollut mulle tänä syksynä se sellainen helmi jota haluaisi suositella kaikille m***a jota mustasukkaisesti varjelee omana salaisuutenaan. Lähdimme Ainan kanssa avaamaan kirjoitus- ja lukukokemusta, mistä syntyy se liike ja avoimuus romaaniin joka kuitenkin käsittelee hirveitä ja julmia asioita joita ihmiset toisilleen tekevät?

Fiktion kirjoittamisessa voi olla kyse myös dialogista kaiken luetun kanssa. Tähän romaaniin on vaikuttanut ja valunut paljon ajattelua ja tekstiä monesta suunnasta Pauliina Haasjoesta Deleuzen kautta Nietzscheen. Kirjan kertojan pyrkimys on pois kaunasta. Miten se tapahtuu? Ja miten kirjoittaa ihmissuhteesta selittelemättä ja psykologisoimatta?

(Podcastin ääniraidalle puolestaan valuu jonkin verran julkisivuremontin ääniä, sellaista se on epävalmiissa maailmassa.)

Aina kertoo myös, miten äiti Marjatta Tapiolan maalaus oli lopulta ainoa mahdollinen valinta juuri tämän teoksen kanteen. Kiitos molemmat upeat taiteilijat 💕

Linkki kommenteissa.

Taru Torikka keskustelee kirjailija Aina Bergrothin kanssa hänen romaanistaan Erojen kirja.

08/10/2025

Tämän viikon podcastkeskustelu ja sen käsittelemä kirja jatkaa ainakin minun päässäni keskustelua viime viikon Voittajantunnin kanssa. Molemmat ovat myös hyviä vastauksia kysymykseen, miten (yrittää) kirjoittaa nykyajasta niin ettei se tunnu falskilta.

Johannes Ekholmin neljäs romaani Päähenkilö vilisee päähenkilöitä ja päähenkilösyndroomaa potevia. Muodoltaan se on yhden vuorokauden aikana tapahtuva suljetun paikan romaani, missä ns. todellinen elämä tapahtuu tornitaloon rakennetun tv-studion ulkopuolella, ehkä.

Päähenkilöä voi lukea satiirina (tai vain realistisena kuvauksena?) ainakin aikamme kulttuuri-ja mediaskenestä sekä ”-persoonista”, ylikoulutetusta ja alipalkatusta prekariaatista, ”hesoista”, tunteellisista (tunteilevista?) miehistä, ja maallemuuton autuudesta. Siinä on myös shokeeraavan positiivinen kuva varttuneesta kirjailijamiehestä! Päähenkilön valmistumiseen kuului myös omalaatuinen sisältömarkkinointi, puhutaan siitäkin eleenä ja oireena kirjallisuuden rahoituksen ”haasteista”.

Suurkiitos rakas vakiovieras Johannes kun annoit aikaasi tähän mammuttisessioon!

Taru Torikka ja kirjailija Johannes Ekholm keskustelevat Ekholmin romaanista Päähenkilö.

01/10/2025

Voittajantunti! Tai vähän enemmänkin kestää kun puhutaan Iida Sofia Hirvosen kanssa hänen toisesta romaanistaan Voittajantunti 😎

Olen ehtinyt hihkua kirjasta jo vähän kaikille (vaikka vieläkin odotan saavani sen fyysisesti kätösiini), sillä Voittajantunti laajenee vaikka mihin suuntaan samalla kun se on fokusoitu romaani kirjoittamisesta ja sen mahdottomuudesta/mahdollisuudesta. Kirjan henkilöt vaikuttavat tutuilta Radalla-romaanista ja ”todellisuudesta”. Voittajantunti on myös tarkka kuvaus tietyn luokan elämästä suunnilleen nyt, ”prekariaatin” työläisromaani, romanttinen kadotetun viikonlopun kuvaus, ystävyysromaani ja puheenvuoro ikuisena vellovaan kritiikkikeskusteluun, ainakin. Puhumme myös mm. Proustista, Warholin Factorysta kaikkien bailaajien alkukotina ja siitä, miten popkritiikin kirjoittaminen teki meistä meidät.

Kuuntele keskustelu ja hanki kirja (Siltalan verkkokaupasta ainakin löytää, linkki sinne kommenteissa)! 🩷

Suurkiitos kirjasta ja poreilevasta keskustelusta Iida Sofia Hirvonen 💕💕💕

Taru Torikka keskustelee kirjialija Iida Sofia Hirvosen kanssa tämän uudesta romaanista Voittajantunti. Osta Voittajantunti https://www.siltalapublishing.fi/product/voittajantunti/

26/09/2025

Pienen karanteenikirjakerhon syksyn teemaksi näyttää muodostuvan ”pyydän vieraaksi ihailemani kirjailijoita ja fanitan häpeämättä” EI HAITTAA!!

Tämän viikon vieras on loistava runoilija Satu Manninen, jonka esikoisromaani Kaktuksen hedelmät on maagisrealistinen, surrealistinen, unensekainen, haahuileva, ruumiillinen ja näistä kaikista syistä lukijan koko kropalla tunnistama kuvaus nuoren naisen elämästä ja mahdollisesta kehityksestä. Romaanissa ollaan tiloissa, metaforisesti ja konkreettisesti.

Kuuntele keskustelu ja TEE jotain! Hyviä tekemisiä esim. maalaaminen ja yleensä taide, goottiklubissa tanssiminen ja siivoaminen. Yritän itsekin ainakin yhtä noista tänä viikonloppuna. 🌸🩷

Suurkiitos Satu!

Keskustelemme runoilija Satu Mannisen kanssa hänen lumoavasta esikoisromaanistaan Kaktuksen hedelmät.