01/01/2026
STTT: 1.1.2026
👩🏻🦰 Monesti tuntuu, että aika useilla ihmisillä on melko vääristynyt kuva eläinsuojeluyhdistyksistä.
Näkee kirjoitettavan, miten jokin yhdistys ei ole "ottanut asiakseen, vaikka jo kolme päivää sitten ilmoitin" ja ihmeteltävän, "mikseivät yhdistykset tee mitään sen suhteen, etteivät ihmiset hylkää kissoja, kun kerran valtaa on."
Yhdistyksen perustamisesta voit lukea täältä: https://www.prh.fi/fi/yrityksetjayhteisot/yhdistysrekisteri/yhdistyksen_perustajalle.html
Aivan mattimeikäläisiä, eläinrakkaita ihmisiä ne yhdistysten ihmisetkin ovat! Eivät he ole missään yhteiskunnallisessa valta-asemassa. He ovat yleensä joukko tavallisia ihmisiä, joilla on yhteinen arvomaailma ja jotka toimivat eläinten hyväksi moraalinsa mukaisesti.
He eivät ole kaikkivoipia, eivätkä he saa korvausta tärkeästä työstään, jota he tekevät vapaa-ajallaan.
Kannattaa muistaa, että niin yrittäjänä toimivilla, yksityisenä ihmisenä toimivilla, kuin myös yhdistyksen toimijoilla on perheet, työt, harrastukset. On oma elämä elettävänä sairauksineen, huolineen, murheineen ja iloineen. Kaikilla alan toimijoilla on oikeus välillä ottaa etäisyyttäkin eläinhommiin, siten sitä jaksaa sitten taas uudella innolla paneutua eläinten hyvinvointiin. Pienet irtiotot arjesta ovat taatusti ansaittuja ja jopa suositeltavia!
Toimiessani esyn puheenjohtajana eräs tuttu kiukustui melkoisesti minulle. "Sulla on rahaa hotellilomaan ja skumppaan m***a kehtaat kerjätä yhdistyksen kissoille ruokaa." Kyseessä oli tuoreen aviomieheni maksama yhden yön häämatka hotellissa ja hotellin tarjoama skumppa. Samalla reissulla kuskasimme kaksi löytökissaa uusiin koteihinsa. En vielä tänä päivänäkään ymmärrä, kuinka kukaan saattoi ajatella matkamme olevan jollain tapaa väärin, kun elämämme oli tuolloin löytökissahommia 24/7.
Yhdistystoiminta ei ole vain eläinten pelastamista vaan siihen liittyy paljon paperityötä ja monenlaista muuta oheistyötä.
On yhdistyksen hallituksen päätettävissä, millaista työtä yhdistys tekee. Joillain toimintaan kuuluu valistustyötä, toisilla ei. Jotkut auttavat kodittomia ja joillain toiminta keskittyy karanneiden eläinten kiinniottoon. Yhdistyksen säännöistä voi tarkistaa, mitä yhdistyksen toimintaan kuuluu. Säännöt löytyvät useimpien yhdistysten kotisivuilta.
Yhdistyksen hallituksen jäsenet valitaan yhdistyksen jäsenistöstä, joten ihan jokaisella meistä on mahdollisuus päästä vaikuttamaan haluamamme ry:n pääteksentekoon ja valintoihin.
Suosittelen jokaista eläinten oikeuksista kiinnostunutta liittymään edes vuodeksi jonkin paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen jäseneksi ja olemaan aktiinen kaikessa käytännön työssä! Kun todella paneutuu yhdistyksen toimintaan monipuolisesti, niin varmasti silmät avautuvat näkemään, miten moninaista ja aikaa vievää työ oikeasti on.
Itselläni on siis kokemusta ry:ssä toimimisesta. Omasta puolestani totean, että se homma on nähty! Minä keskityn mieluummin tarjoamaan kanssani asuville kissoille hyvät oltavat. En kaipaa sitä hullun myllyä, somen paskamyrskyjä, unettomia öitä, väsymystä ja siitä johtuvaa kinastelua mieheni kanssa. Suurin syy avioeroomme oli stressin aiheuttamat riidat.
Muistakaahan sekin, että yhdistyksen saa perustettua lähes kuka vaan! Se että keksii kivalta kuulostavan nimen kaveriporukalleen ja rustaa perustamisilmoituksen prh.lle, ei takaa sitä, että porukalla olisi osaamista, auttamishalua tai edes puhtaat jauhot pussissa. Eräs henkilö muinoin esitteli hoidossani olevien kissojen labravastauksia ominaan ja kappas vaan, hän oli/on yhdistystoimija. Yhdistys siis myi sairaita kissoja terveinä, esitellen ostajille puhtaat, varastetut labratulokset!
Suurin osa eläinsuojeluyhdistyksistä on osaavien ja kokeneiden ihmisten käsissä. Yhdistykset tekevät paljon tuloksellista valistustyötä ja ihmisten asenteet muuttuvat pikku hiljaa tiedostavammiksi.
Monien yhdistysten toimitilat ovat pienet tai niitä ei ole lainkaan ja kissat majoitetaan sijais- ja ensikoteihin.
Tästä syystä aikoinaan aloin majoittaa omaan kotiini kodittomia kissoja, koska yksinkertaisesti missään muualla niille ei olisi tilaa ollut.
Minä en kilpaillut kenenkään kanssa, enkä dissannut muita, sellaiseen tuskin yhdelläkään tervepäisellä toimijalla on tarvetta. On toki heitä, joilla on jo ajat sitten unohtunut, että mitäs tässä oltiinkaan tekemässä...oltiinkos sitä etsimässä vikoja muista ja heidän toimintatavoistaan ja levittämässä huhupuheita tosiasioina vai oltiinkos kuitenkin auttamassa kodittomia eläimiä?
Se millaisen kuvan yhdistys antaa sosiaalisessa mediassa on yhdistyksen hallituksen päätös. Monet yhdistykset eivät juurikaan päivitä tekemisistään, jotkut taas kertovat juurta jaksaen jokaisen casen alusta loppuun, minuutin tarkkuudella.
Eri toimijoita, oli kyseessä yhdistys, yrittäjä tai yksityinen ihminen, ei voi verrata toisiin sen perusteella, miten kukin somessa esiintyy. Tämän päivän ongelmana pidän sitä, että toimijoita arvioidaan usein pelkästään sen perusteela, mitä toiminnasta jaetaan kaikkien nähtäville. Se ei todellakaan ole hyvän toiminnan tae eikä määre, että someen ilmestyy viikottain tietoiskuja, hellyyttäviä eläinkuvia, kantaaottavia kirjoituksia, tunteita nostattavia postauksia tai sääliä kerääviä kohtaloita.
Kenenkään/minkään toimintaa ei tulisi arvostella pelkästään somen ja kuulopuheiden perusteella. Kannattaa mennä mukaan toimintaan, paikan päälle katsomaan ja osallistumaan!
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa toimintatapaa. Auttaa voi monin eri tavoin.
Minä päätin eilen auttaa erään eläkeläisen kissaa järjestämällä Tarinatuokion faniklubissa huutokaupan. Huutisalbumin loin tänään kahdeksalta aamulla. Kerroin kissan taustoista albumin esittelyssä ja mainitsin, että yv.llä saa tarvittaessa lisätietoja. Nyt jostain kumman syystä somessa leviää kuvakaappaus ryhmästä ja saatesanoina on, että minä dissaan jotain esyä. Jokainen ryhmän jäsen on Faniklubiin liittyessään hyväksynyt ryhmän säännöt. Säännöissä kielletään kuvakaappausten ottaminen ryhmästä ja niiden jakaminen ryhmän ulkopuolelle.
En ole edes maininnut sanaa esy huutiksen yhteydessä ja sen voivat kaikki ryhmän 1700 jäsentä todistaa. Kirjoitin "Kyseessä on populaatiokissa, joka tuli omistajalleen luotettavana pidetyn tahon kautta."
Nyt minulle satelee sh*ttiä niskaan yv.llä ja Faniklubiin pyrkii jäseneksi kymmeniä ihmisiä, joita ei ole aiemmin kissojen hyväksi järjestämäni huutikset pätkääkään kiinnostaneet. Joku liikaa käynyttä marjamehua nauttinut maalittaa huolella ja hyväuskoiset jakaa valheita eteenpäin tuosta vaan. Mitäpä sitä tosiasioita selvittämään, hauskempaa on joukolla lynkata.
Siinäpä hössöttävät! Minä jatkan kissojen auttamista huutisten merkeissä tämänkin vuoden ja toivon, että nämä möykkääjätkin ohjaavat energiansa avustustyöhön.
Toivon sydämestäni rehellisille ja asiansa osaaville eläinsuojeluyhdistyksille, yrittäjille ja yksityisille toimijoille voimia pelastus- ja valistustyöhön tänäkin vuonna!
