29/05/2025
Alkuvuodesta tuntui, että on hirveästi kysymyksiä ilmassa m***a todella vähän niihin vastauksia. Tiesin, että opinnot tulisivat valmiiksi toukokuun loppuun mennessä. Mitä sen jälkeen? Useampi ihminen kyseli kesän suunnitelmista. Kaikille jouduin vastaamaan, että kun en yhtään tiedä. Muistan kun silloin sisäisesti näin tämän kuvan todella selvästi. On kesä, aurinko paistaa. Teen oman firman töitä kotona. Pidän tauon ja lähden kahville omalle pihalle. Aurinko lämmittää, nurmi tuoksuu, on hyvä fiilis ja asiat ovat selvinneet. Tajusin eilen, että se hetki jota olin unelmoinut ja kuvitellut oli eilen. Kun tämän tajusin nappasin tämän kuvan. Sen jälkeen laitoin puhelimen taskuun ja fiilistelin. Et nyt se hetki on tässä.
Asiat ovat myös selvinneet. Moneen kysymykseen on tullut vastaus. Ajatus alkuvuodesta oli, että haen tässä kohtaa starttirahaa sekä muita tukia, mitä voisi sivutoimisesta päätoimiseksi siirtyessä hakea. Minusta tulee päätoiminen yrittäjä. Noh...
Starttiraha kaatui siihen, että olen jo verottajan rekistereissä (esim. alv.). Siinä menee tällä hetkellä raja eli turha tälle y-tunnukselle sitä koittaa hakea. Tosin ei mennyt montaa päivää, niin tuli tieto, että starttirahat ovat alueelta myös loppu eli vaikka olisin hakemuksen jättänyt ja se olisi "hyväksytty" en olisi rahaa saanut, kun ei ole rahaa. 🤷🏻
Selvittelin myös muita tukia, jolla turvata taloudellista tilannetta täyspäiväisen yrittäjyyden alkumetreillä. Markkinointiin ja kehittämiseen tarkoitetut tuet jälleen ohi, koska itse juuri niitä palveluita tarjoan. Se on totta, että osaan ja tiedän niistä paljonkin, m***a aikaa niiden tekemiseen menee silti, joka on asiakashommista pois. M***a ymmärrän toki, että jossain aina niiden rajojen pitää olla, millä tukia myönnetään. Nyt kävi näin. 🤷🏻
Mitäs nyt? Koin jo vuoden vaihteen tienoilla, että tämä tulee olemaan muutosten vuosi. Koen, että eteenpäin on mentävä. Edelleen tuntuu siltä, että en vielä oikein tiedä mitä upeaa edessä on, m***a nyt ollaan johonkin suuntaan selkeästi siirtymässä. Toukokuun alussa irtisanoin itseni vakiduunista, jossa olen ollut seitsemän vuotta.
Koin vahvasti, että on aika mennä eteenpäin. Lähteä kohti omia unelmia. Olen suuresti nauttinut mm. tästä keväästä kun olen opintojen ohella saanut tehdä monipuolisesti töitä omalle yritykselle. Olen nauttinut.
Kesästä myös osaan nyt antaa vastuksen. Starttirahan ja muiden tukien kariutuessa piti ottaa käyttöön suunnitelma b. Ensi viikon maanantaista lähtien miut voi jälleen bongata Kerimäen hautausmaalta. Niin paljon ei töitä ollut kuitenkaan kesälle, että niillä olisi ns. elänyt eli jotain piti kylkeen ottaa. Kesästäni on tulossa työntäyteinen, m***a samalla myös todella monipuolinen.
Syksytä en sitten taas tiedä yhtään, tai tiedän lokakuun loppuun asti on jotain honmia. Sen jälkeen loppuvuosi on täys arvoitus, m***a eiköhän niinkuin tämän kesänkin ni loppuvuodenkin aika näytä. Mitä siellä sitten tapahtuu.
