11/05/2025
Lähdin tälle kaksi kuukautta kestävälle ulkomaan työmatkalle, sanotaanko, että suoraan myrskyn keskeltä. Pari aiempaa työviikkoa olivat olleet liiankin kiireisiä, m***a niistä selvisi, kun ei ajatellut liikoja ja keskittyi vain käsillä olevaan tehtävään.
Takana on nyt muutamia täysiä päiviä Englannissa. On ollut paljon tehtävää ja uuteen työympäristöön liittyvää säätämistä, m***a myös tyhjäkäyntiä, bussimatkoja, odottamista ja ennen kaikkea päiviä, jolloin olen itse voinut suunnitella omat aikatauluni.
Tunnen, että alan palautua jo näinkin lyhyessä ajassa. Huomaan sen siitä, että ajatuksiini alkaa mahtua muutakin kuin pelkkää työtehtävälistan pyöritystä. Arjessa todella paljon kaistaa aivoista vie sen muistaminen, mitä pitää tehdä ja mitä pitää muistaa kirjoittaa tehtävälistalle, jotta asiat eivät unohtuisi.
Muistettavaa on täälläkin, koska työtehtävät eivät ole muuttuneet miksikään. Kuitenkin etäisyys antaa paremmin luvan olla ajattelematta töitä silloin, kun ei ole niiden aika. Toisaalta pakolliset siirtymät, kuten bussimatkat, joita päiviini on kuulunut, antavat aivoille aikaa pyöritellä työasioita, jolloin isot ja pienet asiat asettuvat paremmin tärkeysjärjestykseen eivätkä ole sitä yhtä ja samaa kaaosta, jonka hallintaa arki kotikonnuilla usein tuntuu olevan.
Järjellä tietää, että työpäiviin pitäisi sisältyä aikaa ajatella, m***a jotenkin sitä ajautuu siihen, että jos kokousten välissä on 15 minuuttia ”tyhjäkäyntiä”, niin sen näkee mahdollisuutena vastata muutamaan sähköpostiin sen sijaan, että järjestelisi ajatuksiaan.
Nytpä on kuitenkin sunnuntai ja Suomessa äitienpäivä, joten jätän ”työnohjaukseni” tähän ja jatkan kahvin juontia. Perheen kanssa rupattelimme aamusella videopuhelussa, mistä tuli hyvä mieli. Samalla se muistutti, että vaikka tälle päivälle on kulttuurisessa kuvastossa olemassa kaava, jolla sitä vietetään, niin silti jokainen viettää päivää tavallaan. Tai on viettämättä.
Esimerkiksi täällä Briteissä äitienpäivä on maaliskuussa ja tänään ihan tavallinen sunnuntai. Ja minulle pitkäaikaisen kaveruuden päivä. Saan viettää sunnuntaita rakkaan ystävän seurassa, jonka kanssa meillä on takana yli 30 vuotta yhteistä taivalta.