Runot, tarut ja tarinat.

Runot, tarut ja tarinat. Runoja ja tarinoita elävästä elämästä. Muistoja ja ajankohtaisia tapahtumia. Ei myyntiä Ei WhatsAppia.

Runot, tarut ja tarinat ei harrasta myyntitoimintaa, koska ei ole yritys, vaan yksityinen, henkilökohtainen blogi tyyppinen sivusto.

12/07/2025

Kallista on loman vietto etelässä, tonni viikossa hotelliin ja sama summa ei riitä olusiin ja ruokaan tuon lisäksi.
Minullahan on lomaa kaiken aikaa, eikä tule kalliiksi matkustaminen, ei olisi kyllä tuollaisiin reissuihin varoja, eikä olut ole minulle kallista täälläkään, kun en sitä koskaan juo.

Energiajuomien ostaminen tuntuu ihan hullun hommalta.
Kaupassa ilmeisesti äiti osti tuollaisille ala-aste ikäisille lapsille isot energiajuomatölkit, kaikilla oli omat mielimakunsa ja siinä heti, ennen maksamista joku jo avasi tölkkinsä.
Luin jostain jo vuosia sitten, että ne eivät missään tapauksessa sovi lapsille, melkein jopa vaarallisia niissä olevien aineiden vuoksi.
Enpä ole niitäkään ikinä maistanut, enkä aio olla niin "väsynyt" , että sellaisesta energiaa itseeni pumppaisin.

Liikkeelle, kun laiskottaa ja jotenkin liikkumaan kykenee.
Ruoka se on joka miehen tiellä pitää, ja vesi, se on terveellisin kaikista nesteistä. Energiat kertyvät ihan kuin itsekseen, hyvällä ravinnolla ja terveellisellä elämäntavalla. Makoilu ja laiskottelu on joskus hyväksi sekin, m***a sekin tapa tappaa, jos ei ole mitään muuta. Iäkkäälle pienikin liikunta on vain lääkettä.

Jossain vaiheessa liikkuminen joka tapauksessa vähenee, se on hyväksyttävä, osa elämän taipaleella sekin.
Ihaillen ja innoissani seurasin Suunnistuskilpiluja Kuopiosta.
Maasto ei ollut helpoin ja paljon siellä virheitä reitin valinnassa tehtiinkin, jopa huiput harhailivat rastin haussa. Taitoa ja voimia vaativa laji. Muutenhan metsässä käveleminen on hyväksi jaloille ja nivelille, siellä tarvitaan tasapainoa ja kykyä havainnoida esteet ja valita turvallinen tapa askeltaa polulla, tai mustikanvarpujen joukossa.
Nyt voisi jo suunnitella hillanpoimintaa, m***a taidan jättää haaveeksi, selkä ei ole siinä "framassa" että sillä marjan keruuseen kannattaa suunnata. Ennemminkin antaa rauhoittua ja pestä ikkuna heti kun siitepölykausi on ohi. Parvekelasitkin kaipaavat pesua, sekin edessä, muut ikkunat jo pesinkin, ja aurinko saa paistella sisään, pölytkin on pyyhitty, ja sitä tulee kaiken aikaa, kun on pakko tuulettaa, ovet ja ikkunat auki.
Siitepölyä vastaan olisi jonkinlaisia suodattimia ikkunoihin, m***a olen katsonut ne liian hankaliksi asentaa metallikehyksiin. ei pysy tarrat eikä teipit. Jos tekiskin puukehyksen ikkunanväliin, tuotapa harkitsen.

Mansikat olivat makeita ja herneen palot kuin hiirenvirnan palkoja hieman turvonneina. Enpäs tullut toritiskillä lähemmin katsoneeksi ja ostin suotta tavallaan pelkkiä palkoja, herneet kuin rotan papanoita. Oppia ikä kaikki!
Kannattaa katsoa mitä ja mistä maksaa.

Huijarit ovat taas lehtitietojen mukaan olleet ahkeria.
Monen pankkitili on kutistunut, kunnon itse antanut luvan rahansiirtoon. Kuinka kauan kestää, että ihmiset oppivat varomaan noita rahan himoisia, jotkut esiintvät jopa lapsina.
" Äiti, lähetä minulle rahaa, äiti, minun puhelin katosi... ja muuta soopaa"
Minun rahani eivät riitä muiden taskuun, minulla on käyttö niille, ja enemmänkin saisi olla, nyt pitää pihistellä ja syödä "itsetehtyä ruokaa", joka on terveellistä ja tulee halvaksi, jos vertaa eineksiin ja valmisruokiin.
Kun keittää lohisoppaa kolmen litran kattilallisen, lasittaa annoksina pakasteeseen ja sieltä ottaa annoksen kerrallaan, on ruokaa joka säilyy ja m a i s t u u.
Nyt onkin pakkasessa m***a lajia herkkuja, voi vaihdella, ettei ole tarvis kolmea päivää peräkkäin syödä lohisoppaa.
Joskus vuosia sitten, laiton miehille Ilomatsin kalareisuun valmiiksi "liutuslootaa" ja hernekeittoa. Talvella kun ruoka säilyy ulkonakin, uskoin että ruokaa riittää koko viikoksi parille ukolle.
No, meni viikonloppu ja keskiviikko aamuna tuli hälytys, "tule laittamaan ruokaa, kaikki on loppu."
Ajelinhan sitten muutaman sata kilometriä, avasin mökin oven, siellä istui kolme väsynyttä miestä pöydän vieressä.
Pöydällä oli kaksi likaista lautasta, lusikka ja veitsi lautasella. Erittäin kahvin mustaamia mukeja muutama, ja pari koskenkorva pulloa, kuin viestiä, " Ei sitä kalaa tullut, niin me vähän otettiin".

Selittivät, ettei astioita ole tiskattu, samalta lautaselta voi syödä, ei niitä tarvii tiskata joka kerta, ja kahvimuki kelpaa vaikka viikoksi, vielä sinne mahtuu.
Siinä sitten menikin loppuviikko, mökillä oli muutakin hommia, samoin sen kolmannen miehen kotona, leskimies, osasi kaiken, m***a oli vain jäänyt asiat hoitamatta, koti siivoamatta ja eivät ne nurkat olleet puhtaita siellä mökilläkään.
Siellä mökillä tuli käytyä kesällä ja talvella, nyt ne kaikki kalamiehet pilkkivät muissa olomuodoissa.

Elämä antaa ja ottaa.
Kaikkeen on hyvä oppia sopeutumaan, onhan tämän ikäosellä jo kokemuksia siitä millaista vanhuus voi parhaimmillaan, tai huonommillaan olla. Aina on nähnyt , tai kuullut, muistin menetys, sokeutuminen ja liikuntakyvyn menetys yleistä vanhetessa.
Suo luoja ettei muisti katoa, että muistaisin nimeni ja mistä olen lähtenyt.
Vielä, Luojan kiitos, tunnen itseni, vaikka peilin en toki katso joka päiväkään.
Silmät on kuivat, m***a roskia niistä ei ole tarvinnut peilin kanssa etsiä!

Kun olen vanhaksi tullut.Kun olen vanhaksi tulluteikä minun enää tarvitse kasvaa aikuiseksiminusta on tullut nälkäinen.H...
05/07/2025

Kun olen vanhaksi tullut.
Kun olen vanhaksi tullut
eikä minun enää tarvitse kasvaa aikuiseksi
minusta on tullut nälkäinen.
Himoitsen tulevia päiviä
kiireellä talletan ja hävitän vanhaa,
koska pelkään aikani loppuvan kesken.

Olen nälkäinen nautiskelija.
Himoitsen kaikilla himoillani,
kaipaan jokaisella solullani
enkä tunne häpeää teoistani.
Nuorena minulla oli koko elämä edessäni,
loputtomasti aikaa tuhlattavaksi.

Kun olen vanhaksi tullut
kiire pakottaa kiirehtimään,
hakemaan viimeinenkin ilo,
taittamaan joka ainoan tähkäpään elämän pellosta.
Korjaan satoa viljelemättä,
noukin kypsiä hedelmiä puutarhassa
ja odotan jonkun jakamaan ne kanssani.

Kun vanhaksi olen tullut
olen tullut nälkäiseksi.
Elämän himosta juovun
ja kypsistä hedelmistä tulen kylläiseksi.

04/07/2025

Tuli mieleeni, kun vanhoja julkaisujani menin penkomaan, että laitatanpas yhden tännekin.
Minussa on m***a ja monessa olen mukana ollut.

Tunnen sinut.
Tutustuin sinuun
jo varhain lapsena.
Tunsin sinut konttaavana,
ensi askelia hapuillen hakevana
äidin helmoissa roikkuvana
itkevänä räkänokkana
isoveljen kiusana.

Tutkin sinut läpikotaisin
sukupuolisuuttasi myöten
opettelin tuntemaan kehosi
pituuskasvuasi mittasin
painoasi seurasin.

Häpesit kasvavia rintojasi
ne olivat kosketus arat
piilotit ne paidan alle
katsoit vain salaa
kun odotit aikuisuuttasi
nekin kasvoivat.

Tunsin sinut koulutyttönä
luit läksysi
opit helposti kaikkea uutta
sinua sanottiin järkeväksi
ja kiellettiin liikaa lukemasta
sammuta lamppu, sanottiin.

Et rakastanut itseäsi
opettajat kehuivat…
Esiinnyit usein
arkana, jännitit tilanteita.
Autoit vanhempiasi
vihasit oppimattomuuttasi,
”vain pojat opiskelevat”
ja olit tyttö.

Olit jopa kiltti
vaikka uhmasitkin sääntöjä
et tehnyt mitään väärää

Tunsin sinut nuorena neitona
maailmalla
pois kotisi lämmöstä
yksinäisenä perhosena
lennossakin…
mielessä kodin ohjeet.
Olit valmis auttamaan palkattakin
uurastit ja unelmoit
nuoruutesi oli täynnä haaveita
tunsin sinut
muistit aina iltarukouksen
ja kiitoksen
salaa, hiljaa yössä
itkit koti-ikävääkin.

Tanssit ja nauroit
elit ja unelmoit
hait itseäsi itsestäsi
kysyitkin usein;
Tätäkö elämä olikin?

Tunsin sinut itkevänä
tunsin sinut rukoilevana.
Tunsin sinut rakastuneena
nuorena morsiamena
äitinä ja vaimona.
Tiesin kuinka rakastit
toivoit ja uskoit
petyit ja luotit
elämä kuritti ja rakasti sinua.

Tunsin sinut sairaana
tunsin elämäsi voimissa
enkä oppinut sinua rakastamaan
aliarvoin sinua usein.
Itsetunnon puutetta, sanoin.

Tunsin sinut surevana
itkevänä
kokoon käpertyneenä
peittoosi kietoutuneena
ovesi lukinneena
ikäväsi vankina.

Tunsin sinut,
tiesin kuinka kaipasit
kuinka kadotit huomisesi
kuinka purit sisintäsi sanoiksi
piirsit ikäväsi ikoniksi
ajatuksesi maisemiksi
ja teit metsästä kirkkosi.

Taivas kattona
maisema alttaritauluna
kivi polviesi alla
huusit tuskaasi jota kukaan ei nähnyt
sanoja joita ei kukaan kuullut.

Tunsin siinä sinut aitona
alastomana Jumalasi edessä.
Tunsin sinut niinä hetkinä
tunsin kuinka sait voimaa
löysit oman sisimpäsi
koit omat tunteesi kivulla
huusit ulos kaipuusi
opit itkemään ikävääsi

ja kirjoittamaan ne kirjeet..
kirjeet tuntemattomuuteen
ajatukset atmosfääriin
ilman postimerkkiä.

Tunsin sinun sisimpäsi
tiesin että nouset…
nouset ja huudat surun yli uutta toivoa.

Tunnen sinut…
löysit itsesi
ja huomisen….

Tunnen iloa ja olen ylpeä sinusta
Heikkoutesi olikin voimasi
nousit esiin kammiostasi ja huusit;
”Hei, minä elän.”

Tunnen sinut läpikotaisin.
elänhän minä sinun kehossasi.
Kehdosta hautaan.

Elämän parasta aikaa.

Parasta aikaa.
Elämän parasta aikaa elän, sanoit.
Tämäkö on sitä?
Pakottavat nivelet,
kuihtuvat lihakset,
lyhentyneet askeleet..
tätäkö se paras tarjoaa?
Tätäkin, sanot.

Elämän kevättä nuoruus, nuorella.
Hulluuksia ja haluja
halusi nauttia kaikesta kaiken
pohjattoman pikarin
nautintojen maljan uskoi löytäneensä.
Elämän parasta aikaa, sanoit.

Pienet lapset
kodin rakennus,
työtä ja velkaa
pitkiä päiviä, unettomia öitä..
rakkauskin koetuksella, keski-ikä kriiseineen.
Parasta aikaa elämässäni, sanoit.

Sain kokea vahvuuteni.
kasvatin lapseni ja he minua…
Paras aika elämässäni, sanot.

Pakottavat nivelet
kuihtuvat lihakset
kumaraan painuva ryhti
lyhentyvin askelin
jatkat kulkuasi elämän polulla…
Tänään elän elämäni parasta aikaa, sanot.

Sait paljon elämältä, sanon.
Sait elää vapaassa maassa
sait leikkiä lapsuutesi
nauttia nuoruuden ilot
perustaa perheen
taistella ja voittaa vastukset
sait elää…
sait rakastaa…

Tänään elät elämäsi parasta aikaa, sanon.
Jokainen mennytkin päivä
kuin timantti helminauhassa..
hiiltynyttä tuhkaa
jota elämä ripotteli päiviisi
Elit niistä jokaisen…
kuin se olisi kaikkein paras päiväsi.
Elitkö?

Tänäänkin.. uusi päivä
elämäni parasta aikaa.

01/07/2025

Mietin kuulon tärkeyttä ja paljon muutakin.
Toinen korvani meni lukkoon jo pari vuotta sitten, eikä kuulo ole palautunut normaaliksi, sitä on tutkittu, putkitettu ja lääkitty, m***a kyllä se on pieni apu toisen korvan kuulolle. Paikantaminen, mistä ääni tulee, kuka puhuu, tai onko radio auki, paikannus on vaikeaa.
Kuulen kyllä ihan hyvin näinkin, m***a jostain syystä korkeista äänistä korva kipeytyy. Mollia on hyvä kuulla, tätä suomalaista kansanluonnetta kuvaavaa musiikkia, ei itkuvirsiä, niissä ääni on joskus taivaissa, ja riippuu tietenkin itkijästä sekin sävelkorkeus.

Kuuntelin m***a vuotta sitten minulle lähetettyä musiikkia tietokoneelta, kun tässä ei ole sisäisiä kaiuttimia, oli helppo kuunnella alkuperäisenä. Pohjalaisen muusikon levyjä, harvemmin kuullaan julkisilla kanavilla, mikä on harmi, koska noita voisi kuunnella enemmänkin. Radio on auki melkeinpä ympäri vuorokauden, m***a ohjelmisto on niin paljon heikentynyt, enää ei sieltä mitään kiinnostavaa enää tule. Yle lopetti m***a hyvää ohjelmaotsikkoa. Mitähän siinnä säästettiin, kun ulkomaista ohjelmaa tyrkätään kaikilla kanavilla, ja kotimainen lopetettiin.
Strömsöö oli mielenkiintoinen ohjelma, katsottavaa ja kuultavaa.
Senkin tarina on sitten "rahan puutteessa" lopetettu.

Eipä telkkaria tarvitse ostaa, ei sieltä mitään tule, minua kiinnostavaa ainakaan. Mainoksia ja uutisia vähän väliä, ja molempia olen kyllästynyt näkemään ja kuulemaan, enkä ole ainut.
Juuri kuuntelin erään pariskunnan päätöstä, ei osteta uutta telkkaria, kun entinen lakkasi toimimasta. Tv pöytä täytetään kukilla ja katsotaan niitä. Sellaisessa käytössä se on minullakin.

Näitä sateisia säitä ja kovia tuulia on riittänyt.
Kun kesäkuun lopulla päivälämpötila pyörii alle +10 asteen, voi sanoa, ette se paljon puhuttu ilmaston lämpeneminen ole tottakaan. Missä se lämmin ilma olisi piilossa, kun ei edes kova tuuli löydä sen piiloa?
Talvella oli lunta ja pakkasta, lumet sulivat hitaasti ja vasta nyt alkaa luonto näyttää kesäiseltä ja vihreältä, m***a kun menee meren rantaan, vesi on tummaa ja kylmää. En ole päässyt kokemaan kesää, koska sellaista ei ole ollut, muutama päivä lämpimiä ja tätä samaa viileää, paitsi tänään, hetki jopa hellettä aurinkoisella seinustalla.

Kuuntelin ulkona lintujen viserrystä, m***a näkyvillä oli vain pari harakka, ne kyllä ihan nauramatta lähtivät koivikkoon.
Vanha tuttava västäräkki ei voinut pesiä entisessä pesässään, koska keväällä kaatoivat koivikon ja pesät meni. Harmittaa, ei ole västäräkki piipertämässä jaloissani. Se on hauska seuralainen.
Kun kävelen polun reunan pidemmässä heinikossa, västäräkki saa kiinni kävellessäni liikkeelle lähteneet ötökät. Me molemmat nautimme toistemme seurasta, m***a nyt ei tälle kesälle samaa lintua ole ilmestynyt.
Niin aika ja tavat, minulla ja linnuilla, ovat paljolti riippuvaisia olosuhteista.
Ehkä ensi kesänä taas uusia tuttavuuksia.

29/06/2025

"Mitä merkitystä tällä minun elämällä on?"
Naapurin mummo tuli aina istuskelemaan keittiööni, kun lapseni olivat pieniä. tuon kysymyksen hän esitti monen m***a kertaa ja siitä taas tänään pohdiskelin. Hän oli elänyt leskenä ja lapsettomana vuosikymmeniä, ja tunsi tietysti elämänsä kovin tyhjäksi ja merkityksettömäksi.
Lapsia hän rakasti ja vanhempi lapsi hänen ovelleen juoksi yhteisen eteisaulan kautta m***a kertaa päivässä, ellei oma ovi ollut lukossa. Oman elämän päivät täyttyivät keskoslapsen ja parivuotiaan hoitamisessa. Silloin en tiennyt millaista on tuntea elämän tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä. Lohduttelin aina mummoa sillä, että hän on kutakuinkin terve ja liikkuva, joten pääsee minne haluaa, saa tehdä oman halun mukaan käsitöitä, jotka olivat hänen suuri intohimonsa, "merkkaaminen ja virkkaaminen", hän aina korosti, m***a kutoi kyllä sukkia ja lapasia itselleen ja muille.
Onko elämän merkitys siinä mitä teet nyt, vai voiko sen merkitys olla enemmänkin se, mitä olet tehnyt?
Olin silloin niin nuori ja niin tyhmä, että minulla ei ollut rohkeutta kysyä häneltä hänen menneestä elämästänsä, joten siitä en mitään tiennyt. Vain sen, että hän oli asunut paikkakunnalla, m***a muutti vuokra asuntoon kun ei jaksanut enää hoitaa taloa. usein olen mielessäni harmitellut omaa ajattelemattomuuttani. Olisin voinut olla enemmän läsnä. Olla enemmän hänen seuranaan muulloinkin kuin lasten kanssa yhdessä, tohinassa ja lapsen leikeissä.
Toisen naapurini sokea äiti ei koskaan uskaltautunut puheisiin kanssani. Hän eleli tyttärensä kansaa yhteistaloudessa, kuten siihen aikaan omia vanhempia hoidettiin. Lapset vastasivat vanhemmista, jotka eivät kyenneet enää yksin asumaan.
Naapurin mummon silloista elämää olen nyt pohtinut. Jätin tavallaan kaiken "entisen elämän tavat ja tottumukset, poistuin elämästä vaikka elin ja olin olemassa itselleni."Jäin ulkopuoliseksi, katselemaan ja kokemaan uutta tapaa, jossa kukaan ei haittaa, eikä puutu siihen mitä teen, tai olen tekemättä. Tavallaan, olen saanut toteuttaa kaiken sen mitä on mieli kulloinkin tehnyt. Mennyt ja tullut takaisin, ilman että siitä on monikaan tiennyt.
Nyt jo tiedän mitä on olla yksin, m***a en ole miettinyt, että elämälläni ei olisi mitään merkitystä, vaikka joku on sitä minultakin kysynyt, kun en osallistu mihinkään pippaloihin tai liiku tuolla riennoissa. Siihen on syynsä. Terveys asettaa rajoja, ja kun ne helpottavat, itse luo itsellensä rajat, joita asetti Korona aika. Liikkuminen ja oma terveys! Fanaatikko en ole, m***a en voinut matkustaa edes kotien välillä, kun toisessa oli tilanne, jossa en halunnut aiheuttaa tartuntavaaraa siellä oleville ja asuville, osittain sairaillekin ihmisille. Katosin ja elin omaa elämääni. Elämällä on koko ajan ollut merkitys. Tuntuu, etten ole elänyt päivääkään turhaan, enkä haluaisi vieläkään luopua tästä vapaudesta ja omasta elämästä. Jos joku pystyttää aitoja, hypin yli.
Joskus kirjoitin runon siipien keveydestä. Nyt olen kirjoittanut niitä useamman. Viime kesänä näin ensimmäisen ison perhosen tuolla "päättyvän tien" pientareella. takiaisen kukissa niitä sitten olikin aurinkoisella puolella ihan parvi. Katsoin haltioituneen niiden kevyttä siirtymistä kukasta toiseen ja tilaa annettiin toiselleen, ei ollut riitaa parhaasta mesi paikasta.
Tunnen siipieni yhä olevan kevyet, ne kantavat, vaikka olisin itse heikko.
Käytän aina näitä unelmieni ja muistojeni vahvistamia siipiä. Näillä lennän menneisyyteen, tähän hetkeen ja tulevaisuuteen.

Yritän saada kevyet siivet kuvan mukaan.
Sateista sunnuntaita katsojalle.

´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´¢$$¢¶¶7´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´ø¶´´´´´´´´´´´´´´´´´¶¶¶¶´´1¶´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´¶¶7´´´´´´´´´´´´´´¶¶¶1´´´1¶o´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´o¶¢o7´´´´´´´´´´´1¶¶ø771´´¶¶´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´1¶øo7¶´´´´´´´´´´¶¶¢7´´´¶´¶o´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´¶øo¢7$´´´´´´´´¶¶1¢´´´´77¶1´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´$¶øooo7¶¶ø´´´7¶ø1ø¶øø¶¶´¶o´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´¶¶ø¶$7´´´1¶´ø¶¢777$øø7´´¶´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´¶177ø¶$$ø´´¶¶oooo711111´¶´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´o¶1o1¢øoo¢¶¶¢777oooo7777¢ø¶´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´ø¶171¶17´ø¶ø¶¶¶¶ø7777¢ø´o´¶´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´¢¶´77$1´¶¶¶ø7117ø¶7711¢o1´¶´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´1¶´1¶7´¶¶o´´1711o¶¶¶¶$¶´´ø$´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´$ø´´´¶´1¶´¢¶´´1ø¶ø$¶7117oo¶´7oo¶´´´´´´´´´´
´´´´´´´´¶´o´´¶´1ø´¶´´7ø´´´´¶17717$71´ø´¶1´´´´´´´´´
´7o7´´´´¶´´´´$777¶7´1¶7´´7¶7´1o$¶´o$o1´¶1´´´´´´´´´
´¶´´´1´´¶$´´´´¶o1¶´´ø¶¶¶¶¢1o¶¶$7o¶7´171o¶o´´´´´´´´
´´¶¢´´´´´¶´´´´¶¶øo7ø7´´1ø$$o11771o¶´ø´´o1¶´´´´´´´´
´´´ø¶ø´´´1¶´´´1¶ø¢$7o$¶ø111777777¶o1¶ø7o¶¶´´´´´´´´
´´´´´¢¶¶¶´1¶ø1´¶¶¶øø1´´´´´´´´1oø¢1´7ø¶¶ø´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´oo¶o´ø¶¶¢ooo7ooo¢¢øøøøoø¶øo´´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´ø´ø¶¶$o¢¶¶¶¶¶¶¶¶¶¶$¶¶´´´´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´17´¶øo7771´´´´1´´¢777¶´´´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´7$´¶¢7ø7´7øø¶¶¶¶¶ooo1¶ø´´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´¶o$¶7´o¶ø´´´117$¢ø¶¢7¶´´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´¶1´´7¶¶ø717¢ø$1´o7¶¶´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´¶$´´11o¶¶¶øoø¢1¢o¶´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´¶¶o11711øoooo¢o1¶´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´¶¶ø11o¶ø¶¶¶¶$7¶´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´¶¶¶¶øø¢1´´1ø¶o´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´¶¶¶¶7´´´´¢¶ø´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´1¶¶¶7´´´¶1¶¢´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´1¶¶¶¶ø´17¶ø´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´7$¶¢1´´¶¢´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´7ø¶¢´´$´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´øø¶ø´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´7´´´

25/06/2025

En eilen tiennyt mitä tänään löydän.

Olen kirjoittanut koneelle päivitystekstiä, m***a tätä en voi jättää julkaisematta.
Astun sisään huoneeseen, jonka ovi narahtaa.
Huone on hiljainen. Mummo istuu keinutuolissa kudin käsissään. hän on nukahtanut eikä huomaa kun hiljaa istahdan pitkän pirtinpenkin päähän.
Pieniruutuisista ikkunoista tulvii talvisen päivän viimeiset valon säteet hämärään huoneeseen. Verhot on vedetty sivuun, yksi koko kesän kukkinut pelargonia, nyt jo puoliksi kuivunein lehdin ja kuihtunein kukin, on ikkunalaudalla.

Valkoisen liinan peittämällä pitkällä pöydällä on kahvikuppi ja sokeriastia, sekä tummakantinen kirja avoimena. Otan kirjan, avoimelta sivulta luen; Oi katsoppa lintua oksalla puun! Niin kauniisti laulaa se aina. Laulun numero piirtyy sillä hetkellä mieleeni. 386.
Tuota laulua mummo on varmasti tänäänkin laulanut heleällä äänellä.
Katseeni kiertää pitkin tutun huoneen seiniä. Öljylamppu roikkuu katosta omassa naulassaan, seinähirren rakoon on pappa työntänyt puukkonsa, siinä se on aina ollut. Ja papan piippu, sekä tupakkamassi ovat ikkunan luona pienen kaapin päällä.

On hiljaista ja rauhallista. Vanha seinäkello mittaa aikaa, raksuttaa tasaisesti, m***a aika tuntuu pysähtyneen tässä huoneessa.
Nojaan pöytään ja selailen mummon laulukirjaa, jossa on m***a tuttua laulua. Monia muistoja lauluista ja laulajista nousee mieleen.
Uppoudun niin syvälle lukemiseeni, etten huomaa mummon heräämistä. Kun lopulta käännyn katsomaan, hän hymyilee minulle.
Ryppyiset posket rypistyvät entisestään ja silmät loistaen hän kysyy;
"Huomaatko kuinka hiljaista täällä on? Kuuntelin hiljaisuuden ääniä ja itseäni, siihen sitten nukahdin, kun heräsin, huomasin sinun tulleen, m***a en halunnut rikkoa tätä hiljaisuutta."

En kysynyt mitään, mietin vain mitä ovat hiljaisuuden äänet.
Kotimatkalla havahduin. Minähän kuuntelin sitä hiljaisuutta.
Mummon tasaista hengitystä, seinäkellon tasaista raksutusta ja
muistikuvia omasta mielestäni. Kuuntelin hiljaisuutta jossa oli täydellinen sopusointu olevan ja olemattoman välillä.

Sillä hetkellä tajusin rakastavani hiljaisia hetkiä. Ne ovat tarpeen, että minulla olisi tilaisuus kuunnella itseäni, miettiä rauhassa ja oppia tuntemaan itseni.

Sitä hiljaisuutta saan nauttia istuessani nyt mummoni vanhassa keinutuolissa, kello mittaa aikaa tasaisella raksutuksella, lyö tunneille, m***a ei häiritse mummon laulujen muistoja mielessäni.
Nämä hetket ovat ovat kallisarvoisia hetkiä, kun uppoutuu vanhoihin muistoihin.
Ajatukset kantavat sinne tuttuun tupaan, mummon lauluihin ja kaikkiin mieleen piirtyviin kuviin.
Öljylampun lasikaan ei ollut nokinen...minun mummoni.

24/06/2025

Kun rakkaus vangitsee ja hallitsee koko elämää

Suurien tunteiden ymmärtäminen ja niiden merkitys ihmiselle. Tunteet, kuten viha ja rakkaus, niissä on ikuinen mysteeri jota on aina yritetty selvittää.
Rakkaus on suuri tunne, se pitelee ihmistä otteessaan, kun sen kokee, se voi vangita ja hallita, sen voimaa ei aina osata arvioida
ja siitä on hyvin vaikea päästää irti.
Sivullisena olen itse joskus miettinyt näkemääni rakkaussuhdetta, joka ei näyttänyt terveeltä ja aidolta, kahden ihmisen suhteelta, jota vaalitaan, ja jossa kunnioitetaan toinen toistaan.
Onnellisissa suhteissa sanotaan olevan tasapuolisuus, molemmilla samat oikeudet ja vapaudet, m***a onko sellaisia olemassa? Keskinäistä päätöksien tekoa hiotaan ja höylätään, koska aina on kahdella ihmisellä eri näkökantoja erilaisiin asioihin. Pitkässä liitossa asiasta päästään yksimielisyyteen ajan saatossa, m***a kysyn silti, kumpi on vahvempi.
Omassa liitossani tulin siihen tulokseen, että joissain asioissa pääsimme heti yhteiseen päätökseen, m***a joidenkin asioiden kohdalla oli neuvottelu ja silloin vahvempi voittaa, mielipiteiltään vahvempi, ei se tarkoita, että voimakkaampi voittaa! Sain joskus jopa oman tahtoni mukaisen päätöksen, yleensä, jos asia ei ollut henkilökohtaisesti erityisen tärkeä, myötäilin puolisoani, koska asia oli tavallaan hänen asiansa.

Tuota sivullisen katsomaani liittoa ihmettelin, kun tiesin ja kuulin, kuinka kovalla kädellä mies suhdetta johti. Muutaman vuoden seurattuani kysyin naispuoliselta henkilöltä, rakastaako hän miestä niin paljon, että menettää koko elämänsä toisen hallinnassa ja nyrkin alla. Hän katsoi minua ja koska olimme paljon keskustelleet muista asioista aiemminkin, hän murtui kyyneliin ja kertoi useita kertoja päättäneensä lähteä ja jättää tuon miehen. Aina mies pyysi takaisin, minä tulin koska en voi sitä jättää, ei se pärjää yksin, ja on nuo pojatkin, hän minulle selitti kyyneleet silmissä.
Mies kuvaannollisesti sanoen, piti naisen kengätkin omissa jaloissaan, eli vaimolla ei ollut oikeutta harrastaa mitään, ei lähteä edes iltalenkille kanssani, kun siellä voi pettää aviopuolisoa.
Kun muutimme kauemmaksi perheen asunnosta, en enää tiennyt kuinka heillä sujui, miehen alkoholinkäytöstä kuulin entisiltä, yhteisiltä, naapureiltamme, siinä kaikki. Usein mietin vaimon kanssa käytyjä keskusteluja, jossa hän painotti sanaa rakkaus. Kun en voi jättää sitä.
Minä kuitenkin rakastan sitä, mihin minä menisin.

Monia, monia vuosia myöhemmin tuon perheen herra käveli kadulla vastaan. Heti hän tuli tuttavallisesti minua tervehtimään ja pyysi kahville Stokkan vintille. Aikomukseni oli muutoinkin poiketa Stockmannilla asioilla, joten sinne päädyimme, koska ei ollut muita kiireitä.
Aluksi hän kyseli kuulumisiamme, kertoi joskus meitä nähneensäkin, m***a puheisiin ei ole rohjennut.
Nyt hän avautui jopa niistä ajoista ja tapahtumista kun naapureina asuimme. Kertoi kärsineensä mielenterveysongelmista, lapsuuden traumoista ja niiden kautta ollut omasta mielestäänkin kuin vanginvartija.
Pääsi alkoholista eroon, m***a pääsi eroon myös vaimosta ja pojista.
Tuli ero, m***a rakkaus ei ole loppunut. Hän myönsi eläneensä lapsuudessa rakkauden kaipuussa, eikä siksi osannut rakastaa terveellä tavalla, vaan hallitsemalla, tavallaan pakottamalla ja alistamalla.
Erosimme ja koska hän ei kertonut missä vaimo ja pojat asuvat päätin olla utelias, asia jäi vaivaamaan, mitä oli tapahtunut, jotain hän jätti minulle kertomatta.

Kun olen luonteeltani pohtija ja tapahtumienkääntäjä ja vääntäjä, muistin yhden merkittävän tapahtuman tuon pariskunnan kohdalla. Oliko se jokin merkki miehen vaativasta ja omistavasta suhteesta vaimoaan kohtaan.
Perheen pojat olivat saaneet pienen kissanpennun, ja siitähän pojat olivat onnessaan. Kanniskelivat kissaansa vuorotellen, ja juoksivat kilpaa.
Kerran sitten pienempi pojista kertoi, että Hyrsky ei tykkää olla isän sylissä, se lähtee aina karkuun kun isä sitä lähestyy
Isä pakottaa sen syliinsä, puristaa niskasta ja huutaa, että pysyt siinä kun minä määrään, minulta ei karata. Pieni kissa kehräsi pojan kaulalla ja näki että molemmilla oli hyvä tunneside, jossa ei ole pakottamista eikä pelkoa.
Nyt tuo juttu tuli mieleeni, ja silloin en ollut asiaa mitenkään miettinyt, en sen merkitystä, enkä mistä se johtuu. Nyt sekin asia syttyi kuin lamppu pöydällä, hän ei osannut rakastaa, ei päästää ketään irti, ei kissanpentuakaan, joka osoitti omaa tahtoa karkaamalla.

Oli kulunut taas pitkiä vuosia.
Tapasin oman puolisoni kuoleman jälkeen vanhan tuttavaperheen eräässä myymälässä. Juttelimme niitä näitä, kuulumisia ja terveyttämme puntaroiden, Diabetes oli alkanut rouvan muistia heikentämään, mies kuin nuorukainen, kertoi vain pieniä kipuja potevansa, jolloin rouva kysyi minulta tiesinkö miten kävi "sen perheen" joka asui naapurissasi, se kun se emäntä kuoli siihen kaasuun?

Seisoin hetken jalat täristen. Selvisi, että hän tarkoitti sitä perhettä, sitä vaimoa ja sitä kuolemaa josta en ollut kuulut, koska en ollut heistä ketään löytänyt Stokkan vintillä käynnin jälkeen.
Nyt kuulin, kuulin myös, kuinka vaimon jäähyväiskirje oli pojan muistolauseena äidille. Siinä olivat olleet sanat; ".. ja vaikka kuinka rakastan, en enää jaksa."
Pojat kuulemma ovat jossain ulkomailla.

Rakkaus oli vahvaa, m***a veikö Rakkaudettomuus koko Elämän?

Juhannus, alkujaan 24 päivä kesäkuuta vietetty juhlapäivä, joka onnimetty Herran edelläkävijän ja kastajan Johanneksen s...
20/06/2025

Juhannus, alkujaan 24 päivä kesäkuuta vietetty juhlapäivä, joka on
nimetty Herran edelläkävijän ja kastajan Johanneksen syntymän päiväksi.

Meidän ammattiliittomme ja lainsäätäjämme ovat tehneet almanakkaan ja uusiin juhlapäivien määrityksiin nämä
perinteisten juhlapäivien muutokset ja nykyisin ne siirtyvät lähimmän viikonlopun aikana vietettäviksi.
'

Nyt Juhannus on siis 21.6.2025.
Juhannuspäivä ja lipun päivä. Kesäpäivän seisaus.
Yö ja päivä ovat samanpituiset.

Tässä aamusella iltapäivä lehtiä lukiessani silmiini osui tulevien Herättäjäjuhlien ympärillä liikkuvaa kohua.
Herättäjäseurat ovat yhden suomessa toimivan uskontosuunnan joka vuotuinen juhla, johon kokoontuu kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Syntymäpitäjässäni toimi, ja toimii kai edelleenkin Rauhanyhdistys, jonka kiinteistössä järjestettiin seuroja ja muuta uskonnollista toimintaa.
Vanha Lestadiolaisuus, jonka perustamista ja m***a toimintaa en lähemmin tässä ala kertomaan, m***a se oli isovanhempien uskon suunta.
Äitini äiti oli harras uskova, niin isoisäkin, m***a hänelle se ei ollut niin vakavaa kun mummolle.
Mummo minut opetti lukemaan " vanhan aikaisilla aakkosilla" raamatusta hänelle tärkeitä kohtia ja totuuksia. Psalmit ja sanalaskut, sekä Johanneksen ilmestyskirja. Niiden kautta raamattu tuli minulle melkoisen tutuksi lapsuudessa. Vaikka, totuuden nimissä, seuroja pidettiin minunkin kotini tiloissa. Jehovan todistajissa oli paljon tuttavia ja isäni salli heidänkin pitämiään iltaseuroja kotiini.

Usko ja uskonto. Mielestäni isäni osoitti kaikessa toiminnassaan todellista uskovan ihmisen hyvää tapaa, mikään suunta ei ole paha, eikä tuomittava, koska kuten isäni sanoi "Herättäjä" lehdestä, jota Jehovan todistajat möivät;
"Se on niin mustalla painettua tekstiä, että kädetkin tulee mustaksi kun sitä lukee, m***a se kertoo samaa kuin Raamattu, ja Jumala on meille kaikille yhteinen."

Nyt nuo Herättäjäjuhlat ovat saaneet aiemmin omina jäseninään toimivasta nais kaksikosta jonkin asteen häiriköinniksi luonnehditun toiminnan.
Naiset haluavat kertoa, että uskonnon rajoitukset eivät välttämättä ole nuorten ihmisten ainoa oikea uskon vakuutus. Omista henkilökohtaisista, lapset, ja muu uskonnon ankara vaatimus, ovat väärin.
En ota kantaa, m***a itse kannatan sitä, että kaikesta vanhasta ja nuoria ahdistavasta uskon vaatimuksesta olisi hyvä edes keskustella avoimesti.
On todettu ja todistettu, että moni tuon uskonnon piirissä kasvanut nuori aikuinen tuntee syvää ahdistusta omasta elämästänsä. Moni eroaa, ja samalla tulee ikuinen ero lapsuus perheeseen ja sukuun.

Tämä nyt ei ole Juhannus puhe, m***a uskontoon liittyy, vaikka tämän juhlan aihe on Kesä ja Yötön yö!
Itselleni lapsuuden usko ja perinne ovat kuin lämmin käden puristus isovanhemmilta ja omilta vanhemmiltani.
Joku minun elämääni johdattelee ja siunaa, tai kiroaa.
Minun parhaakseni, uskon.

Hyvää Juhannusta, vaikka raskaassa aiheessa pysyin, ettei tule romaania kaikkine pohdintoineen.

Iloista Juhannus aattoiltaa kaikille kautta korpien ja kujien.

Kuvassa aito Juhannusruusu pensas.

09/06/2025

Voi näitä unia

- Unessani oli kesä.
- Olin talossa joka sijaitsi pienen tasaisen alueen reunassa. Ylhäällä tasanteella oli kauniin vihreä tasainen nurmikko. Mieheni oli siellä paistattelemassa auringossa.
Juttelin alussa tutun naisen kanssa, huutelimme mieheni kanssa jotain, m***a mistä puhuimme, en muista, m***a hän vain sanoi, että jää sinä vain tänne, minä menen tuohon ylemmäksi, voisin siellä nauttia auringosta ja vaikka nukkua.
Tuo nainen kertoi jostain kiireellisestä menosta, pyysi minua jäämään siihen talon eteen odottelemaan, kun hän palaa.
- Minulla oli ylläni jotkut ulkoiluhousut, joiden lahkeiden suussa oli paksu valkoinen nyöri, jolla lahkeen suun sai kiristettyä. Löysäsin sitä kireyttä ja pitkä pätkä nyöriä jäi roikkumaan säärelleni, johon lahkeen suun nostin.
Ei jäänyt mitään muistikuvaa siitä mitä pihalla tapahtui, istuin penkillä talon päädyssä, osittaisessa varjossa. Tapanani on istuskella yksin ajatuksissani, se on minulle kuin akun lataamista. Sitten tuli mieleeni mieheni siellä paahteisella nurmikolla, hän paahtuu siellä, polttaa ihonsa, nousin ylös, juoksuaskelin siitä poikki alapihan, nousin pienen rinteen ja voi mikä kaamea näkymä oli edessäni.
- Koko alue oli paksun lumikerroksen peitossa. Siinä reunalla oli kaksi lumista sänkyä, kuin parivuoteet joissa oli tyynyt ja päiväpeite sängyn yli, koskemattoman lumipeitteen alla.
Ajattelin, että mihin hän on lähtenyt, täällähän sen piti nukkua, ja kenen kanssa lähtenyt, kun toinenkin sänky on tyhjä.
Siinä tuli mieleen uskottomuus, kotoa lähteminen, kuka täällä oli, kuka oli se nainen joka minua pyysi jäämään siihen alapihalle odottamaan, mihin se nainen meni, menivätkö yhdessä?
- Olin ihan pakahtua ajatuksiini, kävelin sinne penkille istumaan, vedin siitä roikkuvasta nyöristä lahkeen suussa. Kiristin lahkeen ja nostin sen lahkeet polviin, iholle aurinkoa, ajattelin.
Istuin ja mietin, täällä on täysi auringon paiste, suorastaan helle.
Vain pari metriä ylemmäksi ja siellä on sängyt lumen peitossa.
Kuinka hän voi siellä nukkua, nukkuikokaan, minne ja milloin lähti, kun ei siellä ollut jalan jälkiä hangessa, neitseellinen valkeus, katsoin minne tahansa ja ne kaksi sänkyä, kuin hautapaadet, jolla oli matalat hautakivet tyynyinä, lumen peitossa.

Heräsin, minun oli vilu untuva täkkini alla.

Herättyäni mietin unen merkitystä, tai merkityksettömyyttä. Ei unia ole helppo tulkita, eikä tukinta useinkaan ole mitään faktatietoa unista.
En varmaankaan pahasti epäonnistu tulkitessani tämän unen. Meidän hyvä ystävä ja tuttava mies oli juuri niihin aikoihin siirtynyt enkel'kuoroon, m***a kun en ollut unikirjaani merkinnyt päivityksiä, niin samanaikaisuudesta ei ole mitään varmuutta. Uskon vain, että
tuo nainen tuli minulle kertomaan, että jää sinä tähän odottamaan, nuo miehet ovat menossa.

Siellä he, nyt jo kolmaskin kaveri siitä triosta on siellä puhumassa vanhoja juttuja ja joskus nauravat niin että "leskien mahat hytkyy".
Me akat kun joskus todella nauroimme tuon kolmikon juttuja niin, että mahakin hytkyi ja poskilihakset tulivat ihan kipeiksi nauramisesta.

Nauretaan. Ilo se on joka elättelee.

Osoite

Ylivieska

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Runot, tarut ja tarinat. :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Yritys

Lähetä viesti Runot, tarut ja tarinat. :lle:

Jaa