06/06/2026
Seitsemän vuotta sitten en olisi uskonut, että elämäni voisi tuntua ja näyttää tältä.
Muistan vielä hyvin ne vuodet, kun arki oli yhtä suorittamista.
Herätys. Työt. Kauppa. Koti. Velvollisuudet. Nukkumaan. Ja seuraavana päivänä sama uudelleen.
Kalenteri oli täynnä, m***a silti tuntui, ettei aikaa ollut koskaan tarpeeksi.
Tänään elämäni näyttää hyvin erilaiselta.
Tottakai tähän vaikuttaa se, että olen vaihtanut palkkatyöt yrittäjyyteen. M***a uskon, että myös ympäristön vaihtaminen on muuttanut minua enemmän kuin osasin odottaa.
Krakovassa elämä tuntuu kulkevan hieman hitaammin.
Haemme leivän leipomosta.
Kahvin pieneltä paikalliselta paahtimolta.
Vihannekset torilta.
Ja samalla vaihdamme rauhassa kuulumiset niiden ihmisten kanssa, jotka näitä meille myyvät.
Leipurin kanssa muutaman sanan päivän kuulumisista.
Maanviljelijän kanssa siitä, mitä vihanneksia hän suosittelee juuri nyt.
Lähikaupan myyjältä saamme vinkkejä uusista tuotteista.
Seitsemän vuotta sitten en olisi voinut kuvitella käyttäväni aikaa tällaisiin asioihin.
Nyt ne ovat juuri niitä hetkiä, joita arvostan eniten.
Eikä kyse ole siitä, että elämäni olisi muuttunut täydelliseksi. Vastoinkäymisiä on edelleen, m***a olen oppinut nauttimaan arjen pienistä iloista.
Ehkä kyse on siitä, että olen oppinut pysähtymään ja huomaamaan asioita eri tavalla kuin ennen...
Sen miltä tuore leipä tuoksuu.
Sen miltä lämmin ilta tuntuu.
Ja sen, että auringonlaskutkin näyttävät jotenkin erilaisilta, kun niiden ohi ei enää juokse tai mielessään ratko jatkuvasti jotakin ongelmaa.
Elän enemmän tässä hetkessä ja nautin niistä hyvistä asioista ja ihmisistä, joiden kanssa nämä hetket saan jakaa. 🇫🇮❤️🇵🇱✨
Olisi mukava kuulla nyt sinulta, millaiset hetket saavat sinut hymyilemään?
