22/04/2026
Usva painuu matalalle,
aurinko liukuu iholle hitaasti,
kuin kosketus joka jää viipymään
vähän liian pitkäksi aikaa.
Paita hengittää auki,
iho lämpenee aamusta,
ja sormet kiristyvät mailan ympärille
kuin tietäen tarkalleen mitä tekee.
Liike alkaa syvältä,
lantio johtaa rauhallisesti,
keho seuraa perässä
pehmeänä, varmana ilman kiirettä.
Hetki pysähtyy juuri ennen vapautusta.
Hengitys jää puoliväliin.
Sitten kaikki irtoaa kerralla
pitkä, sulava kaari ilmaan,
hallittu m***a silti väistämätön,
kuin jotain mitä ei voi pidätellä.
Katse seuraa loppuun asti,
hitaasti, nautiskellen…
kunnes pallo katoaa
suoraan rotkoon, ilman pienintäkään epäröintiä.
Eikä se silti pilaa mitään.
Ehkä täydellisyys ei ollutkaan pointti.
Ja ehkä juuri siksi
väylä ei ole aina se kiinnostavin suunta.
Joskus sen ulkopuolella,
siellä missä rajat pehmenee ja kontrolli lipsuu,
on kaikki se mikä tuntuu oikeasti.
Hieman kiellettyä,
hieman hallitsematonta,
ja juuri siksi
paljon vaikeampi unohtaa.
📸:
