Ydin-lehti

10/01/2026

Suomen irtautuminen Ottawan jalkaväkimiinasopimuksesta astuu nyt viikonloppuna voimaan. Suomi myös harjoittelee Naton pienen piirin kerhossa ydinaseiden käyttöä ydinaseavaltioiden kanssa.
Toimittaja Antero Eerola kysyykin: "Hakeutuuko Suomi Naton radioaktiiviseen ytimeen?"

Myös valtiojohdon suhde ydinaseiden kauttakulkuun Suomessa on myönteinen. Hautooko Suomi nyt linjansa muuttamista? Lue koko reportaasi lähdelinkkeineen: https://ydinlehti.fi

31/12/2025

Vuosi vaihtuu, uusi vuosi 2026 edessä! Ydin siirtyy samalla ilmestymisen juhlavuoden tunnelmiin - 60-vuotta ensimmäisestä numerosta!

Vuoden 2025 numeroissa on käsitelty erityisesti eri näkökulmista Palestiinaa ja Gazan tuhoa. Timo R. Stewart kirjoitti ykkösnumeron kolumnissaan: "Kun säännöistä luovutaan, bussin alle joutuu paitsi Palestiina myös Ukraina". Pertti Pesonen puolestaan arvioi Netanjahun vallanhalua, jolle oma asema on tärkeämpi kuin "oheisvahingot", yli 50 000 kuollutta palestiinalaista ja Gazan rauniot. Kolmosessa Antti Tarvainen muistutti kolonialismista ja sionismista Lähi-idän konfliktin taustoina.

Myös asevarustelu, ydinaseiden uhka m***a myös rauhantyö ja aseriisunta ovat olleet keskeisiä teemoja. Muistelimme kolmosnumerossa ETY-kokousta. Keskustelujutussa Ydin-nelosessa pohdimme väkivallattomuuden voimaa arkkipiispa Kari Mäkisen ja toiminnanjohtaja Laura Lodeniuksen kanssa. Maarit Laihonen, Noora Kotilainen ja Jaakko Ellisaari perustelivat Ottawan sopimuksen merkitystä, siitä irtautumisen vaikutuksia ja jalkaväkimiinojen viheliäisyyttä siviileille. Kati Juva ja Vappu Taipale ovat kirjoittaneet numeroissamme ydinaseriisunnan pitkästä tiestä ja Esa Noresvuo END-liikkeestä.

Kaikissa numeroissamme on käsitelty ilmastotoimien tärkeyttä ja ympäristökysymyksiä, jotka ovat myös kestävän rauhan edellytyksiä. Samoin demokratiaa muun muassa Juuso Salokosken esseessä ja median keskittymisen ja klikkijournalismin vaikutuksia kirja-arvioissa ja haastatteluissa sekä talouden ja hyvinvointivaltion yhteyksiä. Kulttuuriset ilmiöt (elokuvat, näyttelyt, teatteri), lukemisen merkitys, televisio-sarjojen yhteys tappamiseen ja pasifismiin (Kimmo Hakola), lasten leikit ja kurdirunous ovat olleet myös esillä.

Ydin on avannut Mosambikin, Nepalin, Serbian ja Vietnamin yhteiskunnallisia jännitteitä samoin kuin Trumpin Yhdysvaltojen muutosta kansainvälisen politiikan keskiössä (Marko Vuorinen) kuten sopimiseen perustuvan maailmanjärjestyksen murrosta keskustelujutussa (Jari Gustafsson, Markus Kröger, Helena Laukko) m***a myös Jyrki Käkösen esseessä.

Kolumnistejamme ovat olleet muun muassa Tapio Lampinen, Reeta Leinonen, Timo Virtala, Eekku Aromaa, Helena Korpela, Lars Sund, Timo Heikkilä, Anni Lahtinen, Pierre Schori, Mikko Pyhälä, Heli Pekkonen, Eero Lehto, Ritva Viljanen, Johan Sjölander, Mari-Anne Okkolin ja Laura Lodenius. Ydinasiantuntijoita Heikki Hellman, Teppo Turkki, Arda Awais ja Savena Surana ja Riie Heikkilä. Ydinhenkilöitä Ava Dahlvik, Kalevi Suomela, Amos Oz ja Eero Ojanen. Väitöksistä mainittakoon sudet ja niiden kuuluminen luontoon (Sanna Komi). Muistamme lämmöllä edesmennyttä Astrid Nikulaa.

Kiitokset lukijoille ja vielä mainitsemattomille Ydin-kirjoittajille Arto Lapiolahti, Janne Rantala, Eero Suoranta, Veikko Räntilä, Voitto Ruohonen, Juhana Unkuri, Jenny Kangasvuo, Jouko Kajanoja, Renny Jokelin, Juhani Tolvanen, Pasi Kostiainen, Jouni Huhtanen, Esko Rantanen, Maijaliisa Mattila, Jani Korhonen, Aleksi Okkonen, Mirkka Ollila, André Kolehmainen, Jamie Vesterinen, Olli Tammilehto, Jari-Pekka Tamminen, Veli-Matti Huhta, Kuutti Koski, Meri Mononen-Matias, Ronja Karkinen, Katja Pellini, Riitta Oittinen, Matti Viitasaari, Antero Eerola, Pekka Kaarninen, Timo Korhonen, Welat Nehri, Hernan Dario Vasquez-Reyna sekä erityisesti graafinen suunnittelija Teppo Jäntti ja valokuvaaja Pekka Elomaa!

Rauhan vuotta 2026!

29/12/2025

Pyhien aikana Jussi Ahlroth kirjoitti HS:ssa tiedon merkityksestä. Ydin joulukuun alussa ilmestyneessä Ydin-lehdessä lukemisesta. Make Peace - tartu kirjaan! Ydinasiantuntijamme sosiologi Riie Heikkilä kertoo miksi lakkasimme lukemasta ja millaisia vaikutuksia sillä on. Lukemisella on yhteys mielikuvitukseen, eri kulttuurien ja ylipäätään erilaisuuden ymmärtämiseen ja niillä puolestaan sovitteluun ja sopimiseen. Lue koko haastattelu:https://ydinlehti.fi

27/12/2025

Pasi Kostiainen kirjoitti vuoden 2022 ensimmäiseen Ydin-lehteen jutun Pauli Mustajärvestä: Pate, pasifisti. Ydin haluaa muistaa uudelleenjulkaisulla jouluna edesmennyttä Mustajärveä. Kostiainen nimittäin huomautti kuinka harvan suomalaisen artistin julkisuuskuva on muuttunut yhtä paljon kuin Pate Mustajärven.

**
Popeda on suomalainen bändilegenda. 45 vuotta sitten Tampereen Ikurissa perustettu yhtye tunnetaan räväkkänä live-esiintyjänä ja monien suomirockin hittien levyttäjänä. Ei kesää, ettei jostain korviisi tarttuisi Popedan Kuuma kesä.

Ja Popedan kasvot julkisuuteen on tietysti laulaja Pauli Antero Mustajärvi eli Mustajärven Pate. 65-vuotias tamperelainen, joka tuskin arvasi parikymppisenä duunarina, että iltojen bändiharrastus muuttuu työksi, suursuosioksi ja kestää eläkeikään saakka.

Lisäksi Pate Mustajärvi on nähty pitkään suomalaisen miehen yhtenä perustyyppinä. Äijämäinen Pate ei sylje lasiin, laulaa Ukkometsoa sekä rokin häpeämätöntä hölynpölyä – ja voimakkaasta olemuksestaan huolimatta viestii esimerkiksi tv-haastatteluissa jonkinlaista ”mieluummin olisin kalassa kuin tässä puhumassa itsestäni” -ujoutta. Samaistuttavaa monille.

M***a viime vuosina Pate Mustajärvi on ollut syytä nähdä myös uusin silmin.

**

Ensin tulivat ulkoiset muutokset. Vuonna 2013 Mustajärvi ilmoitti luopuneensa leijonavaakuna-korun käyttämisestä. Hän on isänmaallinen mies, m***a tuolloin pinnalla olleet äärioikeistolaiset tulkinnat isänmaallisuudesta vaakunariipuksineen eivät viehättäneet laulajaa.

”On sorruttu vääränlaiseen uhoon, ja se ei kuulu asiaan. Jopa rasismiin”, hän sanoi Ylen haastattelussa.

Ja viisi vuotta myöhemmin Popedan keikkojen taustakankaalle ilmestyi sateenkaari ja teksti: My Little Popeda.

”Kyllä se sateenkaari on suora kannanotto. Me olemme vain ihmisiä ja kaikilla on samat oikeudet olla ihmisinä täällä keskenään”, hän kommentoi Ylelle.

**

Pinnan alle Pate Mustajärven maailmankuvassa päästään helmikuussa julkaistussa kirjassa Pate Mustajärven sanoituksia – Tohtori Mustajärvi, otaksun (Docendo). Laulajan puoliso Tina Finn (nykyisin Mustajärvi) on kirjannut ylös miehensä yllättävän tarkat muistot kaikkien 140 Mustajärven kirjoittaman sanoituksen taustatarinoista.

Kuumasta kesästä kerrotaan, tietysti. M***a sanoitusten kautta tullaan muistelleeksi myös aikajanaa, jota Pate on kiitänyt paitsi Popedassa, myös 12 albumia julkaisseena sooloartistina.

Maailmantilanteet heijastuvat sanoituksiin. Esimerkiksi 1980-luvun alkupuoliskon kylmä sota, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kilpavarustelu ja tämän uutisoinnissa hehkunut ydinsodan uhka heijastuivat Popedan unohdettuun kappaleeseen Kymmenen uutiset:

Taas mennään verileikkiin

m***a tästä sodasta kirjoitetaan

enää tuskin yhtään sankaritarinaa

Myös paljon myöhemmin, vuonna 2019 julkaistussa Mustajärven omiin lapsuusmuistoihin perustuvassa sanoituksessa Veljeni Anton näkyivät sodan jäljet. Laulu kertoo pienessä maalaiskunnassa kahdestaan asuneista erakkoveljeksistä, jotka poistuivat kotoaan kahdesti, ”ensin rintamalle ja myöhemmin sairaalaan”.

Meistä kumpikaan ei päässyt naimisiin

Rintamalle kyllä kelvattiin

**

Pate Mustajärvi on reservin vääpeli, m***a hän on myös pasifisti. Hänen sanoituksensa ja uskottavasti tulkitsemansa sanoitukset sota-aiheista ovat selviytymistarinoita, eivät tappamisella retostelua.

Sankaritarinoita monen suomalaisen sankarilta.

Suomessa Pate Mustajärvi ja Popeda ovat tehneet ansiokasta työtä suvaitsevaisuuden edistämiseksi, sillä Popeda tavoittaa yleisöä, jota yksiulotteisemmin valistusmielessä liikkeellä olevat artistit tai yhtyeet eivät tavoita.

Kunpa Pate Mustajärven sanoitusten sodanvastainen viesti kantaisi myös suuren maailman sapelinkalistelijoiden tietoon!

25/12/2025

Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodeniuksen kolumni (Ydin 4/2025) kuvaa hyvin aikamme henkeä: Operaatio onnistui, m***a potilas kuoli.

Sarkastinen vitsi operaation onnistumisesta, vaikka potilas kuoli, on luultavasti nuoruuteni Ole totinen toveri -vitsikirjasta. Siinä pilkattiin neuvostosysteemin ja autoritaaristen järjestelmien järjettömyyksiä.

Kun seuraa Suomen poliittista menoa ja EU:nkin suuntaa, vitsi ajankohtaistuu. Hienoilla visioilla perustellaan menokuria muissa menoissa m***a ei asehankinnoissa. Minusta ei ole ollenkaan varmaa, että selviämme kuurista hengissä.

**

Istuin Hanasaaren turvallisuuspoliittisessa seminaarissa. Koolla oli Suomen ja Ruotsin eduskuntien puolustusvaliokunnan jäseniä ja “like-minded“-koalition tutkijoita ja asioita seuraavia. Into tukea sotilaallinen turvallisuus ensiksi -ajattelua oli suurta. Kansanedustaja kertoi puheluista maanviljelijöiltä, jotka haluavat muuttaa latonsa ja palstansa drone-tehtaiksi ja kysyvät, millä lailla päästä mukaan bisneksiin.

Analyysi maailmasta vaikutti olevan yhteinen. Suomi, Ruotsi ja EU ovat akuutisti uhattuina - ja nyt tarvitaan kaikki panostus sotilaalliseen turvallisuuteen. Oletuksena on, että valtion turvallisuus on yksi yhteen kansalaisten turvallisuuden kanssa.

Patrian edustaja oli laskenut mitä oli menetetty aseteollisuudessa, kun kylmän sodan jälkeen ei jatkettu varustelukierrettä. Nyt päättäjien pitää ymmärtää kymmeniksi vuosiksi sitoutumisen tärkeys. Vaikka Ukrainan sota loppuisikin, uhka muille onkin vielä suurempi.

Useassa puheenvuorossa todettiin, ettei oikeusvaltioperiaatteista voida jatkossa pitää kiinni orjallisesti. Ei liioin avoimuudesta. Kun Putin ei tätä harrasta, emme mekään. Lisäksi selväksi tuli, ettei liioin voida tehdä selkeää eroa sodan ja rauhan välillä eikä olettaa, että pitäisi julistaa tarvittavat poikkeusolot – turvallisuusuhkahan on koko ajan olemassa. Turvallisuusviranomaisille onkin annettava ensisija suhteessa kansalaisten perusoikeuksiin, kansainvälisten sopimusten noudattamiseen tai ihmisoikeuksiin nähden.

**

Epäilemättä monilla on tunne, että vaara vaanii enemmän kuin ennen. On hybridiuhkaa, trollausta ja uutisointia niin, että sota on monen mielestä todella täällä, tässä ja nyt.

Äidilläni oli tapana sanoa, että asiat näyttävät erilaisilta riippuen, miltä puolelta kiväärin piippua niitä katsoo. Mietin ihmisiä, jotka jäävät ilman tukea koska kaikista turvaverkoista karsitaan, kun “meillä ei ole niihin varaa”. Mietin työnsä menettäneitä tai nuoria, joille yhteiskunta ei enää ehkä pysty antamaan kunnon koulutusta. Mietin ihmisiä, joille sekaisinolo ja päihteet on varteenotettavin vaihtoehto selvitä arjesta.

Jos kaikki laitetaan aseisiin, voi olla, ettei enää ole niitä, jotka kokevat Suomen puolustamisen arvoiseksi eikä maata omakseen.

16/12/2025

Kauppatieteiden tohtori Eero Lehto Ydin-kolumnissaan: Suomen kansantalous sotilasmenojen puristuksessa

Sotilasmenomme ovat kasvaneet 8,7 miljardiin euroon. Ne ovat nyt 2,5 prosenttia bkt:sta ja vuonna 2029 jo Naton edellyttämässä 5 prosentissa. Vuonna 2019 ne olivat vain noin 1,5 prosenttia.

Suomi ei kestä tätä varsinkin, kun olemme sulkeneet itärajan ja lopettaneet kaupan Venäjän kanssa. Julkisen talouden alijäämä on jo toista vuotta peräkkäin ollut yli 4 prosentissa bkt:sta eikä edes valtionvarainministeriö usko, että se painuisi EU:n edellyttämän 3 prosentin rajan alapuolelle seuraavan kahden vuoden aikana.

Suomen hävittäjähankinnan todelliset kustannukset tulevat myös yllättämään. Meille on uskoteltu 64:n F-35A-hävittäjän elinkaarikustannusten nousevan (vuoden 2021 rahassa) korkeintaan noin 16 miljardiin euroon. Tämä ei pidä paikkansa.

Norjan päivittämien kustannustietojen perusteella Suomen hävittäjälaivaston elinkaarikustannukset nousisivat 30 vuoden käytön aikana noin 42 miljardiin euroon. Tämä luku pitää vielä korjata ylöspäin oletetun inflaation mukaan. Se nousisi arviolta noin 35 prosenttia.

Suomen hävittäjähankkeessa mukana olleiden taloudellinen osaaminen on ollut heikkoa ja sotilaalliseenkin osaamiseen voidaan suhtautua varauksellisesti. Lennokkien ja ilmatorjunnan kehittyminen on tehnyt hävittäjät haavoittuvaisiksi, mikä rajoittaa niiden käyttöä.

Suomessa julkisuus tietenkin torjuu tämän näkökohdan. Kuitenkin jo ennen F-35 hankintaa eräät maavoimien upseerit arvostelivat hanketta tästä syystä. Näin kallis hävittäjälaivasto on näin pienelle maalle epätarkoituksenmukainen. Ruotsalainen Jas Gripen olisi ollut kokonaiskustannuksiltaan vain noin neljännes F35-laivastosta.

**

Puolustusmenojen nousun vaikutus muuhun yhteiskuntaan on kiusallista tietoa nykyisille ja edeltäville päättäjille ja etenkin hyvinvointivaltion tulevaisuudelle. Vasta nyt on saatu tuloksia tutkimuksista, jotka käyttävät laajaa paneeliaineistoja useista eri maista. Esimerkiksi (Luqman Saeed, 2025) puolustusmenojen bkt-suhteen kasvu yhdellä prosenttiyksiköllä supistaa talouskasvua 1,1 prosenttiyksikköä. Puolustusmenoilla on nimittäin taipumus syrjäyttää muita julkisia menoja, jotka ovat talouskasvulle tärkeitä.

Ulospääsy Suomen nykyisistä talousongelmista edellyttää ennemmin tai myöhemmin puolustusmenojen supistamista nykytasosta. Vähän pitemmällä aikavälillä tavoitteena pitäisi olla uudentyyppisten turvallisuusrakenteiden luominen.

Olisi irrottauduttava Naton sotilasrakenteista kohti YK-painotteista maailmanjärjestystä. Näissä oloissa sotilasmenoja olisikin jo helpompi supistaa ja keskittää voimavarat väestön elinoloihin ja ympäristöön. Rauha Ukrainassa voi myös tuottaa pienimuotoisen globaalin nousukauden, josta Suomikin voisi hyötyä.

11/12/2025

Toimittaja Katrin Bennhold kirjoittaa tänään 11.12. Nobelin rauhanpalkinnosta New York Timesissa.

Artikkelissa kysytään palkinnon perusteitten perään: Jos poliitikko, joka yllyttää (vallanvaihdoksen aikaansaamiseksi) sotilaalliseen toimintaan on Nobelin rauhan palkinnon arvoinen, mihin palkinto on oikein tarkoitettu?

Rauhanpalkittuihin on aiemminkin liittynyt kriittistä keskustelua.

Alla artikkeli:

"The Nobel Peace Prize is perhaps the highest international honor someone can receive. It confers moral standing on a person, an institution and their cause. Mother Teresa was awarded it. So did Nelson Mandela and Martin Luther King.

But for all the laureates whose names have become synonymous with self-sacrifice and good deeds, there have been some controversial ones, too. And this year's has been particularly so. Today I write about the Nobel Committee's choice of the Venezuelan opposition leader María Corina Machado.

María Corina Machado, Venezuela's de facto opposition leader, was awarded this year's Nobel Peace Prize for her attempts to push an authoritarian country toward democracy through peaceful means — at least for now.

When other opposition leaders fled into exile, she stayed to challenge a government that jails opponents, tortures critics and censors the press. She stayed in hiding for more than a year after President Nicolás Maduro declared victory in a vote that was widely seen as rigged. (Her daughter accepted the prize on her behalf yesterday; Machado herself said she was on her way to Oslo despite missing the ceremony.)

But Machado's peace prize has been highly contentious. She dedicated it to President Trump, who has amassed U.S. warships in the Caribbean, killing at least 87 people in boats in strikes that critics say amount to war crimes. Officials in the Trump administration privately say their ultimate goal is to bring about regime change in Venezuela. Machado has expressed support for using force to oust Maduro.

She's not the first Nobel laureate to attract controversy. But the reaction this year has been quite intense.

On Tuesday, protesters waved signs that read "No Peace Prize for Warmongers" outside the Nobel Institute. And yesterday, the Norwegian Peace Council — a group of 19 organizations promoting disarmament and conflict resolution — declined to hold its traditional torchlight procession to honor the laureate, saying Machado does not align with its "core values."

The award has raised questions about the prize and its goals: If a politician actively calling for military intervention can win the Nobel Peace Prize, what is the prize for?

A long list of controversies

The Nobel Peace Prize's actual relationship to peace has always been contentious, dating back to its origins in the will of Alfred Nobel, the 19th-century inventor of dynamite.

Some laureates have subsequently failed to live up the prize's ideals: The Myanmar dissident Aung San Suu Kyi was awarded the prize in 1991. Years later, after joining the government, she defended Myanmar against charges it had committed genocide against its Rohingya minority, prompting calls for her prize to be rescinded.

President Barack Obama was given the prize just months into his first term. He went on to preside over a vast expansion of the United States' drone strike program.

On other occasions, the peace prize has gone to people actively or recently involved in military activities. Infamously, the prize went to Henry Kissinger in 1973, along with his North Vietnamese counterpart, Le Duc Tho, for negotiating a cease-fire in the Vietnam War, which soon fell apart. (The singer Tom Lehrer said the choice of Kissinger had rendered political satire obsolete.)

The 2019 winner, Prime Minister Abiy Ahmed of Ethiopia, received the prize for introducing democratic changes and resolving a conflict with neighboring Eritrea. Shortly afterward, though, he ordered military operations and airstrikes against the Ethiopian region of Tigray, and skipped the news conference after his Nobel acceptance speech.

In those cases, the prize went to people involved in military conflicts, but who were seeking breakthroughs toward peace. In Machado's case, she is encouraging military action as a means to achieve democracy.

Democracy and peace

The Nobel Peace Prize tends to be symbolic — less about the individuals, more about what they stand for. In that sense, Machado's prize recognized thousands of Venezuelan activists and campaigners — people who risked their lives for democracy at a time when it seems to be under threat across the world, said Laura Gamboa, a Latin America specialist at the University of Utah.

And democracy and peace might be different things, but they're often seen as linked, said Nina Graeger, director of the Peace Research Institute Oslo.

Machado most likely still sees herself as pursuing the same goal — helping Venezuela transition from dictatorship to democracy — through different (yes, military) means. In her acceptance speech, Machado's daughter said that the prize "reminds the world that democracy is essential to peace" and that "to have a democracy, we must be willing to fight for freedom."

What the most controversial Nobel Peace Prizes really reveal is that the award is often on tricky terrain when it goes to a recipient who is actively engaged in politics, rather than imprisoned or in exile. Politicians who received the prize are almost always controversial in their own countries, Graeger said; by definition, they have opponents. They also engage in the pursuit of power and policymaking, which can often lead to compromises.

There's a reason the peace prize was initially so uncontroversial when it went to Aung San Suu Kyi in 1991. At the time, she was under house arrest. The Nobel Committee tends to loves dissidents. But people with power — and the formerly powerless who may eventually obtain power — are more complicated.

10/12/2025

Stop tykkänään!
Suomi on solahtanut poikkeusolomenoon, joka näytetään otettavan annettuna tosiasiana. Motiivit ovat tietysti poliittisia ja tukevat oikean laidan pyrkimyksiä. Niitä ei kansallisen turvallisuuden tai konsensuksen nimissä haasta edes oppositio kuin harvoin, saati niin sanottu valtamedia.

Perustuslaillisia mutkia oiotaan surutta. Demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien loukkauksista on tullut tavallisia. Tämä on ennenkuulumatonta Suomen historiassa. On aika pysähtyä ja kysyä, mihin Suomi on menossa.

Eduskunnalle annetaan lakeja, joitten vaikutusarviot ovat puutteellisia, asiantuntijakuulemiset jäävät vähäiseksi tai ne sivuutetaan ja tietenkin lait on käsiteltävä kiireällä aikataululla. Monia tärkeitä päätöksiä valmistellaan vain kahvikeskusteluissa, joille annetaan parlamentaarinen kuorrutus. Oikea tapa olisi antaa eduskunnalle esimerkiksi pääministerin ilmoitus, tiedonanto ja/tai asettaa tarvittaessa parlamentaarinen työryhmä tai komitea valmistelemaan asiaa hyvän ja laadukkaan lainsäädännön ohella. Nyt toimitaan pahasti jälkikäteen ja valikoivasti.

Suomen sitoutuminen esimerkiksi Naton kesäkuiseen puolustusmenojen nostoon oli vain informaatiota eri eduskuntaryhmien kesken. Tätä menettelyä jo oppositiokin arvosteli. Puolustusministeri Häkkänen ilmoitti kuitenkin Haagin kesäkuun kokouksessa Suomen tukevan esitystä.

Pääministeri Orpo antoi 10.9. eduskunnalle ilmoituksen, jossa hän kertoi: ”… Nämä sitoumukset eivät sido vain tätä hallitusta, vaan seuraavaa – ja sitäkin seuraavia.” Hän sanoi myös: ”Haagin Nato-huippukokous sopi puolustusmäärärahatavoitteen nostosta 5 prosenttiin. Tästä 3,5 prosenttia on perinteistä, ”kovaa” puolustusta…Näitä määrärahoja olemme siis lähteneet kasvattamaan.”

Nato-asioita koskevien käytäntöjen ja lainsäädännön kehittämistä arvioiva parlamentaarinen työryhmä asetettiin 13.11.2025. Ehkä alkoi jo hävettää.

**

Samoin kävi sinänsä oikeassa valtion velkaantumisen hidastamispyrkimyksissä. Kahvikeskustelujen velkajarruyhteisymmärryksestä uutisoitiin syntyneen parlamentaarinen, siis eduskunnan, sopu 14.10. Näin ei ollut. Joidenkin puolueiden kesken kyllä.

Valtioneuvoston yleisistunto asetti 30.10 finanssipoliittisen, nyt parlamentaarisen työryhmän, jonka toimikausi on 31.10.-21.4.2027. Vasemmistoliitto jättäytyi kahvikeskustelusovun ulkopuolelle. Nyt se on mukana kaikkien eduskuntapuolueiden työryhmässä.

Isoja asioita ilman, että tiedämme valmistelusta, vaikutuksista, saati vaihtoehdoista.

**

Suomessa noudatetaan myös valikoivasti kansainvälisiä sopimuksia. Räikeitä esimerkkejä ovat niin sanottu rajalaki ja Ottawan miinasopimuksesta irtautuminen m***a myös monet ulkomaalaisia ja maahanmuuttajia koskevat lainsäädäntöhankkeet. Ritva Viljanen kirjoittaa Ydin-kolumnissaan muun muassa ulkomaalaislain muutoksista ja siitä, kuinka Suomi poikkeaa muitten EU-maiden linjasta somalialaisten passin hyväksynnän osalta.

Vaikuttaa siltä, että sinänsä aktiivisen ja hallituksen ulkopoliittisen linjan silloin tällöin jopa haastavan presidentti Stubbin rooli on tullut keskeisemmäksi kuin mitä perustuslain yhteistoiminta valtioneuvoston kanssa edellyttäisi. Ilmeisesti kokoomuksen sisäisissä kahvipalavereissa oiotaan taas mutkia. Muutos laillisuusperiaatetta aiemmin kunnioittavan puolueen suhteen on hämmentävä.

**

Kyse ei ole vain kansanvallasta, valtiollisten tehtävien jaosta ja parlamentarismista. Myös media on omaksunut poikkeusolojen toimintatavat. Kriittisen ja vallankäyttöä valaisevan median vahtikoirasta on tullut militarismin ilmapiirissä sotilaallisen vallan - herkkupalaa odottava - sylikoira.

Kansalaisia on ikään kuin tsempattu uskomaan, että valitut linjat ovat oikeita ja ainoita ja että toisenlaiset näkökulmat ovat vastuuttomia, haihattelevia tai jopa Putinin pussiin pelaamista. Meno on kuin herätyskokouksissa. Kaikki samat sanakäänteet on toistettava, vaikka Ukrainassa käydään eurooppalaisten – osin myös läntisen arvoyhteisön – sijaissotaa. Karmeata ukrainalaisille.

Euroopan johtajat matkustavat tiuhaan Washingtoniin kuulemaan, mistä Putin ja Trump ovat keskustelleet. Miten ihmeellä kuvittelemme voivamme turvata Ukrainan ja EU:n näkemykset mahdollisessa rauhassa, jos linjana on, ettemme me ainakaan keskustele osapuolten kesken?

Kun Ukrainaa koettelee parhaillaan korruptioskandaali, HS:n pääkirjoitus muistuttaa, ettei eliitin töppäyksistä pidä syyttää ukrainalaisia. Samaan aikaan Venäjän eliitin toimista syyllistetään kuitenkin venäläisiä. Mitään kanssakäymistä ei saisi olla, vaikka yhteydenpito ainakin tutkijoiden, kulttuuri- ja kansalaistoimijoiden kesken olisi suotavaa.

Nykymeno on tuskallisen samankaltaista kuin 1930-luvulla. Tosin silloisessakin synkeässä ilmapiirissä Rauhanliitolle myönnettiin avustus eduskunnan päätöksellä. Nykyhallitus lopetti kokonaan rauhanjärjestöjen tuet, se leikkaa sote-järjestöiltä ja muilta kansalaisyhteiskunnan toimijoilta, kuten kotoutumista edistäviltä ja maahanmuuttajia auttavilta järjestöiltä.

Emeritus arkkipiispa Kari Mäkinen luonnehti nykyilmapiiriä Brechtin sanoin: ”Totisesti minä elän synkkää aikaa.”

**

Väkivallattomuus on kuitenkin kestävä tapa järjestää ihmisten keskinäisiä ja valtioiden välisiä suhteita. Rauhanaloitteita ei voi tehdä, ellei keskustella ja ellei ymmärretä eri osapuolten ajattelua.

Sosiaalinen media ei ole liioin demokratiaa. Algoritmit koukuttavat ja tekevät lyhyitä videoita seuraavista passiivisia tuijottajia tai haavoittuvaisia hyväksikäytölle ja vihapuheelle. M***a lukeminen voi vahvistaa puolustuskykyä ja ymmärrystä toisenlaisia ihmisiä ja kulttuureja kohtaan. Siksi Make Peace – tartu kirjaan.

Pienistä rauhanäänistä on kasvanut aina muutoksen vahva virta! Ydin-lehden voi tilata siksikin vaikkapa lahjaksi. Tilausmaksuilla maksamme laskuja mielipiteen vapaudestamme.

Kiitos menneestä vuodesta!

Rauhanasemalla 22.11.2025

Arja Alho

02/12/2025

Ennakkoa Ydin nelosesta! Tästäkin 1980-luvun Midnight Oilin Beds are Burning -kappaleen synnystä ja taustoista kerrotaan Pasi Kostiaisen musajutussa!

Midnight Oil – Beds Are Burning (Official Video)Taken from the album Diesel and DustSUBSCRIBE to the MIDNIGHT OIL YouTube channel Official Website https://ww...

28/11/2025

Ydin 4/2025 on painossa. Asiaa lukemisesta ja tuoreista kirjoista! Myös ydinaseharjoittelusta, ympäristöliikkeistä, taloudesta, maailmanjärjestyksestä ja asiaa Vietnamistakin! Kolumnisteina muun muassa kaupunkineuvos Ritva Viljanen ja kauppatieteiden tohtori Eero Lehto.

Ydin-lehden voi tilata myös lahjaksi tai itsellesikin, ellet vielä ole tilaaja! https://ydinlehti.fi/tilaa/ yksittäisnumeroina, kestona tai vuositilauksena. Neljästi vuodessa 100 sivua kiinnostavaa asiaa niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo!

Osta yksittäisnumeroita! Tietoa ja näkökulmia ja rauhaa – tilaa Ydin! SIIRRY VERKKOKAUPPAAN Tilaa lehti kotiin! Tietosuojaseloste Ydin-julkaisut ry

24/11/2025

Militaristisessa yhteiskunnassa sotilaat käyttävät valtaa ja sotilaspoliittiset näkökulmat hallitsevat yhteiskunnallista toimintaa. Se lyö demokratiaa ja syö oikeusvaltiota.

Kiinnostava YLE-uutisointi! Näitä näkökulmia myös Ydin edustaa.

Poriin kaavailtu TNT-räjähdetehdas ei ole vain tehdas. Se on samalla testi suomalaisesta oikeusvaltiosta Puolustusvoimien varjossa, kirjoittaa toimittaja Pasi Peiponen.