12/11/2025
Ylen Kulttuuriykkösessä keskusteltiin mielenkiintoisesti tsemppijournalismista ja kysyttiin sen realistisuudesta. Jonkin verran itsekritiikkiä löytyi, kiitos asiaa journalistien työtä tutkineelle. Ei tuloksia ja huomioita kannatakaan kiistää.
Ydin - vaikka onkin pieni lehti - m***a silti yhteiskunnallisesti merkittävän rauhantyön näkökulman esilletuoja, jää tietysti marginaaliin. Marginaaleissa tapahtuu kuitenkin paljon kiinnostavaa, joka myös mediatalojen toimitushuoneissa kannattaisi noteerata.
Ennen Nato-jäsenyyttä keväällä 2022 teimme erikoisnumeron liittoutumisesta, kriittisen ja moninäkökulmaisen. Nyt valiteltiin, ettei millään saatu aikaisesti moninäkökulmaista Nato-keskustelua. Aikaiseksi saatiin toki, m***a oli kätevämpää sivuuttaa ne ja määritellä ne myös kansallisen konsensuksen keikuttamiseksi.
Olemme julkaisseet erikoisnumeron myös vuotta myöhemmin, jossa haastoimme tsemppijournalismin eurooppalaisessa päätöksenteossa. Kirjoitimme ja järjestimme lisäksi monia keskustelutilaisuuksia, joissa haastoimme tsemppijournalismin - jolle ei ollut realistista katetta.
Avasimme DCA-sopimuksen vaarat ja olemme osoittaneet miten turvallistaminen ja yhteiskunnallisen ilmapiirin militarisoituminen syö demokratiaa ja lyö oikeusvaltiota.
Puhe, että Ukrainan on voitettava sota ja asetoimituksia on jatkettava, koska ukrainalaiset taistelevat puolestamme (Eurooppa siis käy sijaissotaa), olivat hyvin tavallisia ja osin ovat vieläkin. Tähän liittyy erityisesti suomalaisen median rakentama narratiivi viholliskuvista niin, että jopa presidentti Niinistön tuore ehdotus, että Euroopassa ehkä pitäisi miettiä Putinin kanssa keskustelua sen sijaan, että matkustetaan Washingtoniin kuulemaan Trumpin arvioita, on kutakuinkin teilattu asiantuntijapiirissä Putinin pussiin pelaamisena. Sarkastinen välihuomio tähän: Senhän siitä saa, kun on muotia olla tuntematta historiaa olipa sitten asiantuntija tai poliittinen päätöksentekijä. Riittäisi yksinkertaisesti karttaan katsominen jos ei lukeminen "vanhoista" asioista kiinnosta.
M***a siis:
Ydin- lehden, rauhanjärjestöjen tai vaikkapa Vapaus valita toisin -yhdistyksen piirissä ei ole suinkaan allekirjoitettu mukavuussyistä luotua narratiivia sodan jatkamisesta ainoana mahdollisuutena. Päinvastoin, se ei edes ole mahdollisuus. Tosiasia on, ettei Suomella eikä Euroopalla tule olemaan varaa kaavailtuihin asevaraisen turvallisuuden suunnitelmiin eikä liioin sijaissodan jatkamiseen eikä liioin Ukrainan jälleenrakennukseen.
Tiedän kyllä miksi Ydin-lehden ja rauhanjärjestöjen kriittiset huomautukset ovat menneet ja menevät ohitse. Meillä on kapeutunut mediakäsitys. Median kuvitellaan olevan vain kaupallinen media tai vähintään ajatellaan niin, että suurten konsernien taustalla olo tekee vasta median (esimerkiksi Uusi juttu). Kun klikkijournalismissa/ja osin tsemppijournalismissa kiima, kateus ja kauhu myyvät, pienten lehtien ei tarvitse kilpailla tässä sarjassa. M***a eivät ne silti lakkaa olemasta.
Kannattaa kuunnella kulttuuriykkösen tämänpäiväinen keskustelu!
Olen kyllä (kirjoitan tämän poustauksen Ydin-lehden päätoimittajana) ylpeä kaikista viime vuosien Ydin-lehden numeroista, joissa on nostettu esille oikeita ja varjoon jääneistä asioita ja oltu valppaana. Vaikka sotareportteria ei olekaan ollut varaa lähettää Ukrainaan saati Gazaan, Ydin-lehden pitkäjänteinen vuosien ja jopa vuosikymmenten asioiden seuraaminen ja taustojen tunteminen on yksi niistä syistä, miksi laatua löytyy!
Sen huomaa erityisesti, kun tutkii vanhoja lehtiä. Ajan hermolla on aina oltu ja tuotu esille näkökohtia jo silloin, kun ne eivät vielä oikein sopineet vallitsevaan tulkintaan. Siksihän kriittisyyttä tarvitaan - jotta osattaisiin nähdä asioita ja ilmiöitä monelta eri kantilta - ja välttää vakavia virheitä. Sellaista on tänään sotapuheen arkipäiväistäminen. Stop tykkänään!
Ydin on lehti niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Ydin seuraa maailmaa ennakkoluulottomalla asenteella, kriittisyydellä ja asioihin syventyen.
