27/08/2026
Mitä elokuva ja nykytaide voisivat oppia toisiltaan?
Tutkija ja kuraattori Erika Balsomia kiehtovat elokuvan reunat: paikat, joissa liikkuva kuva kohtaa nykytaiteen, dokumentaarisuuden ja digitaalisen kuvakulttuurin. Kun videoprojektorit yleistyivät 1990-luvulla näyttelytiloissa, elokuvan ja kuvataiteen aiemmin erilliset tuotannon, levityksen ja esittämisen tavat alkoivat sekoittua. Vuoden 2001 Venetsian biennaalissa kuraattori Harald Szeemann nosti esiin Chantal Akermanin ja Abbas Kiarostamin kaltaisia elokuvantekijöitä.
Digitaalinen video puolestaan kavensi tuotannollista kuilua elokuvan ja kuvataiteen välillä ja mahdollisti pitkän elokuvan tekemisen yhä useammille kuvataiteilijoille. Nyt samat teokset kiertävät samat festivaalit ja biennaalit.
Syyskuussa ilmestyvässä kirjassaan The Edges of Cinema: Essays on Twenty-First Century Film Culture Balsom tarkastelee, mitä elokuvan ja nykytaiteen rajanylityksistä on seurannut.
Taide-lehden päätoimittaja, kuvataiteilija ja elokuvantekijä Joel Karppanen tapasi Balsomin, joka vierailee parhaillaan Espoo Cinéssä. Linkki Balsomin ja Karppasen keskusteluun löytyy kommenteista.
Teksti ja kuva: Joel Karppanen