Long Play

29/11/2025

Ruotsissa esseistinen sarjakuva ja sarjakuvapamfletit ovat olleet ennen kaikkea feminismin ja naisten väline. Siihen suuntaan laji näyttää kehittyvän Suomessakin. Tänä syksynä on ilmestynyt Pinja Meretojan Tissilogian lisäksi esimerkiksi Hanna Kukon Katso eläintä, julistus eläinten asemasta ja lihansyönnistä.

Miehiltä on ilmestynyt pari käännöstä, ja Taneli Kempiltä Kerrosten välistä -kirja. Sen on julkaissut Zum Teufel samoin kuin Kukon kirjan. Zum Teufel onkin suomalaisen sarjakuvan suuri pienkustantamo, joka julkaisee vuosittain kymmeniä nimikkeitä.

Kempin kirja etenee hänen omien kokemustensa kautta ja on lähellä omaelämäkertaa.

Kempillä (s. 1994) on myös aiempaa kokemusta sarjakuvista. Hän aloitti yläasteella sarjakuvablogeista. Hän on julkaissut omakustanteita ja osallistunut Rikkinäisen mielen kuvat -antologiaan (2017), jossa on sarjakuvia mielenterveysteemasta.

”Myös aiemmat työni ovat pohdiskelevaa omaelämäkertaa. Antologiaan tein sarjakuvan mielenterveysongelmien merkityksestä suolistosairauksissa. Sekin oli omakohtainen”, Kemppi kertoo.

Siinä hän kertoo etenkin elämästään ylipainoisena, josta häntä syyllistettiin jo lapsena. Joka puolelta tunkeva valistus on tuntunut hänestä aina ahdistavalta ja väärältä.

”Asiantuntijoiden on helppo patistaa liikkumaan ja jättää huomiotta, että köyhillä ei ole varaa kuntosaleihin tai edes liikuntavarusteisiin. Työttömän elämä byrokratiassa voi olla kiireisempää kuin vakinaisessa työssä käyminen. Ylipainoisia on helpompi syyllistää kuin vaatia rakenteiden muutosta."

Muistuu mieleen, että Yhdysvalloissa lihavuusepidemia vaivaa etenkin köyhiä. Terveellinen ruoka on kalliimpaa kuin roska. Kun meillä revitään elintasokuilua leveämmäksi, mennään samaan suuntaan. Suomalaisista on tullut alle kymmenessä vuodessa Euroopan kolmanneksi lihavin kansa.

Long Playn haastattelussa Kempin lisäksi sarjakuvataiteilijat Jessi Jokelainen ja Pinja Meretoja.

Teksti: Harri Römpötti

Long Playn haastattelussa on kolme sarjakuvataiteilijaa, jotka yhdistävät henkilökohtaiset näkökulmat taustoitettuun tietoon.

28/11/2025

ONNEA SUOMI! Black Friday on täällä. Vielä ehdit mukaan vuoden tärkeimpään kulutusjuhlaan. TILAA NYT LONG PLAY TÄYSIN POSKETTOMAAN HINTAAN 590 €/VUOSI!

Tämä huipputarjous on voimassa vain tänään, joten toimi heti! Ja mikä parasta: jos nyt tilaat Long Playn tällä naurettavalla hinnalla, SÄÄSTÄT ENSI VUONNA 531 EUROA, sillä tilauksesi jatkuu silloin normaalihintaisena.

Jos päätät sittenkin jättää kulutussekoilun väliin, älä huoli, saat Long Playn vanhalla tutulla hinnalla (59€) jälleen huomenna: longplay.fi/tilaa

28/11/2025

Suomalaiset tutkijat ja asiantuntijat ovat hiljattain laskeneet eri luontotyypeille niin sanottuja ”suotuisia viitealoja”. Termi on peräisin EU:n luontodirektiivistä ja tarkoittaa sitä pinta-alaa, jonka verran luontotyyppiä pitäisi vähintään olla, jotta se voi säilyä elinkelpoisena.⁠
⁠
M***a kun Suomi lähetti Euroopan komissiolle raporttinsa luontodirektiivissä listattujen luontotyyppien kehityksestä, siihen kirjattiin, että monien luontotyyppien ”suotuisia viitealoja” ei tunneta. Vaikka oikeasti kyllä tunnetaan.⁠
⁠
Mistä moinen salamyhkäisyys?⁠
⁠
Komissiolle lähetetyllä raportilla on aivan uudenlaista poliittista merkitystä, kirjoittaa Lotta Närhi tämän viikon Perjantaikirjeessä. Raporttiin kirjatut tiedot linkittyvät viime vuonna voimaan astuneeseen EU:n ennallistamisasetukseen. Suomi valmistelee parhaillaan kansallista ennallistamissuunnitelmaa, johon kirjataan tarkemmat pinta-alatavoitteet ennallistamistoimille.⁠
⁠
Tämä selittää, miksi ympäristöministeriö jätti luontodirektiivin luontotyyppien suotuisat viitealat raportoimatta. Suomessa ei oltu varmoja siitä, mitä viitealojen raportoimisesta seuraisi. Edellyttäisikö komissio Suomea sitten käyttämään samoja viitealoja myös ennallistamisen tavoitteina? Sellainen tilanne haluttiin välttää, koska Suomi ei halua asettaa ennallistamistavoitteita pelkästään ekologisin perustein. Myös toimien hintalappu ja muut käytännön seikat halutaan huomioida. ⁠
⁠
Pallo on nyt ennallistamissuunnitelmaa valmistelevilla työryhmillä.⁠
⁠
”Työryhmissä ollaan nyt ikiaikaisten ristiriitojen äärellä. Mistä löytyy tasapaino luonnon ja taloudellisten intressien välillä? Mikä on ”realistista” ja toteutettavissa? Kenen ääni painaa ja millainen tieto kelpaa päätöksenteon tueksi?”⁠
⁠
Lue Lotta Närhen Perjantaikirje luontopolitiikasta: longplay.fi/perjantaikirje

26/11/2025

Erilaiset dokumentaariset sarjakuvat ovat olleet maailmalla iso trendi jo pitkään. Muun muassa elämäkertoja on tehty runsaasti. Suomessa laji näyttää ilmenevän taiteellisesti pari astetta kiinnostavammin, sarjakuvaesseinä.⁠
⁠
Pinja Meretojan (s. 1982) syksyn alussa ilmestynyt Tissilogia on feministinen esseesarjakuva ja esikoisteos. Aiemmin Meretoja on tehnyt lehtikuvituksia ja julkaissut lasten kuvakirjoja.⁠
⁠
”Halusin käsitellä naisten tasa-arvoa. Molemmat isoäitini kuolivat rintasyöpään. Siskonikin sairastui siihen, m***a selvisi hengissä. Tissit ovat siis olleet paljon mielessäni. En tosin tiennyt niistä aluksi paljon mitään”, Meretoja sanoo.⁠
⁠
Meretoja tukeutuu runsaaseen taustatutkimukseen. Hän sanoo perehtyneensä aiheeseen vuoden verran muiden töiden ohessa. Hän aloitti kirjastohaulla ja alkoi hahmottaa aihettaan.⁠
⁠
”En esimerkiksi tiennyt, että kuudella prosentilla ihmisistä – miehistäkin – on enemmän kuin kaksi nänniä. Tissit ovat tosi sukupuolittava piirre ja iso identiteettikysymys. Feminismi ja tissit loksahtivat yhteen ja ajattelin, että yhdistelmästä saisi mielenkiintoisen.”⁠
⁠
Tissilogian julkaisi Tammi, joka ei ole vuosiin julkaissut juuri lainkaan sarjakuvia aikuisille. Se ilmestyikin kustantamon tietokirjaosastolta. Ensimmäinen painos loppui kahdessa kuukaudessa.⁠
⁠
Piirtäminen vei kaksi vuotta. Meretoja toteaa, että Strömquist on vaikuttanut varmasti lopputulokseen.⁠
⁠
”Strömquistilla on tosin joskus liikaa tekstiä. Minä karsin sitä aika paljon. Yritin saada asiaa mahdollisimman paljon kuviin. Tyyli on aika lähellä lastenkirjojani, joten sikäli hyppäys sarjakuvaan ei ollut suuri. Sovelsin kerrontaan myös punk-zinejen tyyliä.”⁠
⁠
Long Playn haastattelussa Meretojan lisäksi sarjakuvataiteilijat Taneli Kemppi ja Jessi Jokelainen, joka on myös kansanedustaja.⁠
⁠
Teksti: Harri Römpötti

Long Playn haastattelussa on kolme sarjakuvataiteilijaa, jotka yhdistävät henkilökohtaiset näkökulmat taustoitettuun tietoon.

26/11/2025

Tänä vuonna suomalaiset olivat kuluttaneet laskennallisen osansa maailman luonnonvaroista jo huhtikuun alussa.

Ja nyt Black Fridayn alla meitä kehotetaan kuluttamaan lisää ja ostamaan härveleitä, joita emme tarvitse.

Long Play lähti mukaan vuoden hirveimpään ostopäivään. Perjantaina 28.11. voit ostaa Long Playn vuositilauksen TÄYSIN NAURETTAVAAN HINTAAN 590 €!

Älä hanki halpaa krääsää. Hanki kestävää journalismia.

Jos kuitenkin päätät skipata kulutussekoilun, saat Long Playn tilauksen 59 euron normaalihintaan viikon kaikkina muina päivinä: longplay.fi/tilaa

24/11/2025

Ensin tuli "Musta Perjantai" ja nyt se on jo "Musta viikko". Olemme jatkuvan mainospommittamisen kohteena: meitä käsketään heittämään järki nurkkaan ja liittymään kulutusjuhlaan. ⁠
⁠
Tottelimme käskyä. ⁠
⁠
TILAA LONG PLAY TÄNÄ PERJANTAINA JÄRJETTÖMÄÄN HINTAAN 590 EUROA!⁠
⁠
Tämä huipputarjous on voimassa vain yhden päivän. ⁠
⁠
Älä tue muovista krääsätaloutta vaan itsenäistä laatujournalismia!⁠
⁠
Jos päätät sittenkin jättää kulutussekoilun väliin, älä huoli, saat Long Playn normaalilla hinnalla (59€) viikon kaikkina muina päivinä: longplay.fi/tilaa

22/11/2025

”Vihaan kirjamessuja”, kirjallisuuden tutkija Maria Mäkelä sanoo heti, kun tapaamme.

Kirjamessut on sensorinen painajainen, hän selittää. On liian kirkasta, aina vähän kuuma eikä meteliä pääse pakoon. On aina vähän eksyksissä, koska suuntia on vaikea hahmottaa. Paljon ihmisiä tunkee ohi tai on tien tukkeena. Puolituttuja tulee vastaan joka suunnasta.

”Pitäisi muista kuka kukin on, m***a en muista”, Mäkelä sanoo.

Tungos ei ole sentään vielä liian paha. Suuntaamme kohti Esplanadi-lavaa kuulemaan, mikä kirjallisuutta uhkaa.

Eksymme Storytelin pisteelle, joka on avara pastellinsävyinen laatikko. Se muistuttaa vääristyneine mittasuhteineen elämysmuseota, jossa otetaan Instagram-kuvia koko perheen voimin.

Yhdellä seinällä on kuvia keskikokoisen koiran kokoisista kattiloista. Mäkelä kysyy työntekijältä, mitä kattilat edustavat. Tämä selittää, että olemme ikään kuin keittiössä, joka on ”yksi suosituimmista äänikirjan kuuntelupaikoista”.

Samassa tajuamme, että Storytelin piste on kotitalon konsepti, jossa on kylpyammepallomeri ja hyvin minimalistinen olohuone. ”Eikä yhtään kirjaa keräämässä pölyä”, Mäkelä lisää.

Teksti: Eleonoora Riihinen

Lue koko reportaasi Helsingin kirjamessujen torstailta bion linkistä.

Käynnissä on messujen ensimmäiset tunnit torstaina 23. lokakuuta. Kello on yli puolen päivän, ja kävijäkunta muodostuu lähinnä eläkeläisistä ja koululaisista.

21/11/2025

Long Playn tämän viikon Perjantaikirjeessä Ilkka Karisto ottaa kantaa keskusteluun nuorten vähentyneeseen uutisten seuraamiseen. Viimeksi tällä viikolla Yle uutisten vastaava päätoimittaja Panu Pokkinen tarjosi lääkkeeksi lisää sisältöjä, jotka nuorisoa kiinnostavat.

Karisto on eri mieltä. “Onko tosiaan niin, että vielä 29-vuotiaidenkin ihmisten oletetaan tarvitsevan erilaista (lue: kevyempää) uutissisältöä kuin muiden?” hän kysyy.

“On vaikea kuvitella, että juuri sillä käännytettäisiin uusia sukupolvia uutisten säännöllisiksi kuluttajiksi. Maailma nyt ei vaan koskaan tule toimimaan niin, että Suomen Yleisradio olisi se edgy nuorisomedia, josta nuoret hankkisivat tietonsa heitä kiinnostavista asioista. Luulenpa, että ne nuoret, jotka valtamediaa vielä seuraavat, tekevät sen ihan muista syistä.”

Lue Ilkka Kariston Perjantaikirje nuorisosta ja uutisista osoitteesta longplay.fi/perjantaikirje

20/11/2025

Toimittaja Veera Vehkasalo seurasi nuorten helsinkiläisten huumeiden ongelmakäyttäjien arkea vuoden ajan. Erityisen paljon hän vietti aikaansa tuki- ja kohtaamispiste Nuolessa, joka on monille päihdeongelmaisille nuorille ainoa paikka, jossa he saavat katon pään päälle. Nuoret kertoivat vaikeista lapsuusoloistaan, unelmistaan ja ongelmistaan. Aina heidän seuraamisensa ei ollut helppoa.

Useimmiten en saa edes yhteystietoja, koska puhelin on hukassa. Tai jos saankin, puhelin on pian jo kadonnut. En onnistu sopimaan yhtään tapaamista, joka toteutuisi. Ihmiset katoavat ja ilmestyvät ja katoavat taas. Kohtaamiset ovat lyhyitä.

En tietenkään ole ainoa, jolle tällainen poukkoilu tuottaa hankaluuksia. Nuolen ohjaajat käyttävät paljon aikaa nuorten asioiden hoitamiseen: he täyttävät asuntohakemuksia ja Kelan papereita sekä sopivat lääkäriaikoja. Se on vaikeaa, jos ihmisillä ei ole henkilöpapereita eikä pankkitunnuksia.

Lue tai kuuntele ”Päivästä päivään”Long Playn sivuilta.

Suomessa nuorten huumeiden käyttö on lisääntynyt rajusti. Asiantuntijat puhuvat jopa kansallisesta hätätilasta. Toimittaja Veera Vehkasalo seurasi vuoden päihderiippuvaisten nuorten arkea Helsingissä. Tuli selväksi, että huumeongelmaan ei ole mitään ihmelääkettä eivätkä kaikki käyt...

19/11/2025

Kirjallisuustutkija Maria Mäkelä ja -kriitikko Eleonoora Riihinen vierailivat Helsingin kirjamessuilla ja etsivät syyllisiä sivistyksen rappioon.

”Nykyään julkisuudesta on kovin vaikea edes löytää sellaista puhetta, joka perustelisi kirjallisuutta itseisarvona”, Mäkelä sanoo.

Sen sijaan Suomessa puhetta riittää huoltovarmuudesta, lukemisen parantavasta ja empatiaa lisäävästä voimasta, lukemisesta keskiluokkaisena elämäntyylinä ja niin edelleen.

Tutkijana Mäkelä haluaisi nähdä enemmän keskustelua ”muodosta”.

”Aristoteelinen ydinajatus on, että kertomuksen rakenne, se että juoni rakentuu tietyllä tavalla, tekee meille jotain. Se luo pelkoa ja kauhua, myötätuntoa ja katarsiksen. Ei tietty aihe tai henkilöhahmo, vaan se tietty rakenne.”

Sosiaalisen median aikana kaikki muu kirjallisuudesta voi skaalautua muille alustoille Instagram-päivitykseen, podcastiin ja median henkilöjuttuihin, paitsi muoto. Se jää teokseen. M***a yleinen ymmärrys muodosta on ohentunut.

Se katoaa myös kirjallisuusjournalismista. Sanon Mäkelälle, että ajattelen usein kriitikko Maaria Ylikankaan esseetä, jossa hän argumentoi, ettei Otto Gabrielsonin Rikkaruoho-teosta otettu meillä vastaan lainkaan kirjallisuutena vaan pelkkänä perhejuoruiluna Jörn Donnerin poikana olemisesta.

Muodon unohtaminen johtaa kirjallisuuden arvon laskuun, Mäkelä sanoo. Tuo kehitys alkoi jo modernismin jälkeen, individualismin ja myöhäiskapitalismin nousun taitekohdassa.

Tilalle tuli self helpin inspiroivia tarinoita, jotka esittelivät maailmalle uusliberalistisen subjektin, joka pyristelee eteenpäin ja kehittää itseään.

Teksti: Eleonoora Riihinen

Käynnissä on messujen ensimmäiset tunnit torstaina 23. lokakuuta. Kello on yli puolen päivän, ja kävijäkunta muodostuu lähinnä eläkeläisistä ja koululaisista.

19/11/2025

Kirjallisuustutkija Maria Mäkelä ja -kriitikko Eleonoora Riihinen vierailivat Helsingin kirjamessuilla ja etsivät syyllisiä sivistyksen rappioon.

”Nykyään julkisuudesta on kovin vaikea edes löytää sellaista puhetta, joka perustelisi kirjallisuutta itseisarvona”, Mäkelä sanoo.

Sen sijaan Suomessa puhetta riittää huoltovarmuudesta, lukemisen parantavasta ja empatiaa lisäävästä voimasta, lukemisesta keskiluokkaisena elämäntyylinä ja niin edelleen.

Tutkijana Mäkelä haluaisi nähdä enemmän keskustelua ”muodosta”.

”Aristoteelinen ydinajatus on, että kertomuksen rakenne, se että juoni rakentuu tietyllä tavalla, tekee meille jotain. Se luo pelkoa ja kauhua, myötätuntoa ja katarsiksen. Ei tietty aihe tai henkilöhahmo, vaan se tietty rakenne.”

Sosiaalisen median aikana kaikki muu kirjallisuudesta voi skaalautua muille alustoille Instagram-päivitykseen, podcastiin ja median henkilöjuttuihin, paitsi muoto. Se jää teokseen. M***a yleinen ymmärrys muodosta on ohentunut.

Se katoaa myös kirjallisuusjournalismista. Sanon Mäkelälle, että ajattelen usein kriitikko Maaria Ylikankaan esseetä, jossa hän argumentoi, ettei Otto Gabrielsonin Rikkaruoho-teosta otettu meillä vastaan lainkaan kirjallisuutena vaan pelkkänä perhejuoruiluna Jörn Donnerin poikana olemisesta.

Muodon unohtaminen johtaa kirjallisuuden arvon laskuun, Mäkelä sanoo. Tuo kehitys alkoi jo modernismin jälkeen, individualismin ja myöhäiskapitalismin nousun taitekohdassa.

Tilalle tuli self helpin inspiroivia tarinoita, jotka esittelivät maailmalle uusliberalistisen subjektin, joka pyristelee eteenpäin ja kehittää itseään.

Teksti: Eleonoora Riihinen

Käynnissä on messujen ensimmäiset tunnit torstaina 23. lokakuuta. Kello on yli puolen päivän, ja kävijäkunta muodostuu lähinnä eläkeläisistä ja koululaisista.

19/11/2025

”Kirja-alan keskustelussa toistuu aina uudestaan yksi retoriikka: kirjailijat argumentoivat, että kirjailijuus on työtä siinä missä mikä tahansa, ja että siitä pitäisi maksaa korvaus kuten muistakin töistä. Usein viitataan kirjailijaliiton raportoimiin mediaanituloihin, ja kysytään: eläisitkö tällä? Sitten vertaillaan muihin ammatteihin, joista kaikista ’maksetaan’ enemmän, esimerkiksi palopelastajiin.”

”Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että tilanne on sama kuin jos palopelastajaksi voisi ryhtyä kuka vain, ja sitten voisi itse päättää mitä paloja samm***aa (tai mahdollisesti sytyttää?), milloin ja minkä värisellä vaahdolla ja kenen kanssa ja mihin aikaan vuorokaudesta ja missä päin maailmaa… M***a tämä vertaushan olisi vähän loukkaava kirjailijoita kohtaan, eikö? Myös koominen: ajatus jostain kirjailijoiden ensivasteyksiköstä kuulostaa Studio Julmahuvin sketsiltä.”

Viimeisimmässä Perjantaikirjeessä Anu Silfverberg purkaa viime aikojen keskustelua kirjailijoiden toimeentulosta. Pitäisikö kirjailijoille maksaa kunnolla? Kyllä varmasti m***a millä perusteilla ja kenen päätöksellä?

Lue Anu Silfverbergin Perjantaikirje kirjailijoiden toimeentulosta tästä!

https://mailchi.mp/longplay.fi/kirjailija-ei-ole-8259189?e=a73a445cc0

"Tukea tarvitsisi juuri se kirjallisuus, jota meillä ei olisi, jos pelkkä tuottavuus olisi kriteeri."