29/10/2025
Jäikö lokakuussa käymättä urkumessussa? Ei hätää! Ensi sunnuntaina klo 12 Kokkolan kirkossa on sama Nicolas de Grignyn urkumessu.
Orgelmässan järjestää Karleby svenska församling liturginaan Annica Smeds, urkurina edelleen Tuomo Viherjuuri sekä esilaulajina Martti Laitinen ja Hannes Uunila.
Kokkolan kirkossa koetaan ensi sunnuntaina harvinainen ja ainutlaatuinen messu. Tilaisuus alkaa jo hieman etuajassa klo 9.55 ja päättyy vasta puolilta päivin.
Messun musiikillisena kehyksenä toimii ranskalaisen Nicolas de Grignyn urkumusiikki 1700-luvun taitteesta – säveltäjän, joka kuoli nuorena, m***a jätti merkittävän jäljen barokkimusiikkiin.
Messun toimittaa Kokkolan suomalaisen seurakunnan oppilaitospastori Pia Rendic ja avustavana pappina toimii kappalainen Sari Kontinen-Koski. Jumalanpalveluksen yhteydessä järjestetään pyhäkoulu, ja tilaisuuden jälkeen kirkkokansaa kutsutaan jäämään kirkkoon kirkkokahveille.
Barokkimessun erityispiirteenä on niin sanottu alternatim-käytäntö, jossa urut eivät säestä vaan vuorottelevat laulun kanssa itsenäisinä soittimina. Kanttori Tuomo Viherjuuri esittää de Grignyn urkumusiikkia, joka korvaa noin puolet messun laulettavista osista.
Tämä antaa seurakunnalle enemmän aikaa hiljentymiseen ja tekstien pohdintaan.
Esilauluryhmä Ilon Kipinä laulaa latinankielisiä hymnejä dialogimaisesti urkujen kanssa.
Näitä ovat muun muassa Herra armahda, Kunnia, Pyhä, Jumalan Karitsa sekä Menkää, teidät on lähetetty. Uhrivirren kohdalla kuullaan vaikuttava urkusoolo.
Osallistujille jaetaan käsiohjelmat, joiden avulla voi helposti seurata sekä soitettavia että laulettavia osia. Seurakunta lausuu vuorotervehdykset ja aamenet, m***a ei laula. Yhteisesti lauletaan muutamia virsisäkeistöjä ranskalaisin 1500-luvun sävelmin sekä halleluja-hymnit evankeliumin yhteydessä – kaikki ilman säestystä, kuten ranskalaisessa barokissa ja keskiajalla.
Uskontunnustus ja Isä meidän -rukous lausutaan normaalisti yhdessä. Urkumusiikin aikana voi istua, jos seisominen tuntuu raskaalta – erityisesti pitkän Kunnia-osion aikana.
Kokkolan kirkon urut sopivat erinomaisesti barokkimusiikin esittämiseen niiden kirkkaan soinnin ja monipuolisten äänivärien ansiosta. De Grignyn musiikki on polyfonisesti rikasta ja sisältää yllättävän paljon viisiäänisyyttä. Sen kontrapunkti on monitahoista ja hyödyntää urkujen eri sointivärejä taitavasti.
Säveltäjän merkityksestä kertoo se, että myös J. S. Bach ja J. G. Walther kopioivat hänen Urkukirjansa itselleen. Se on osoitus musiikin arvosta ja vaikutuksesta.
Kuvassa näkyvät Koillis-Ranskassa sijaitsevan Reimsin katedraalin suuret urut edustavat vanhan julkisivunsa puolesta klassista tyyliä. Säveltäjä Nicolas de Grigny työskenteli aikoinaan tässä katedraalissa, jonka uruissa on yhä jäljellä hyvin vanhoja osia. 1. maailmansodassa tuhoutuneet urut rakennettiin uudelleen 1937–38. Kuvan on ottanut David Iliff (lisenssi kommenteissa).
Teksti: Tuomo Viherjuuri
