01/08/2025
Kilometernä kertyi taas kivasti tien päällä, kun maakunnan eteläosissa kävin. Eikä muuten päässyt kuski pitkästymään, kun olo oli koko ajan kuin blues-konsertissa. Olkoonkin, että juuri tuo Buddy Guyn live on hyvinkin puoliksi soul-levy.
Vaikka Muddyn Newport-albumi onkin tuon hyvinkin erilaisia näkökulmia bluesiin tarjoavan kuusikon ehkäpä legendaarisin, on se meikäläisen makuun tai oli ainakin tänään vähiten hyvä. Sellaista 7/10 tason perus-Chigagoa. Vastaavasti Albertin Japanin seikkailut sijoittuvat toiseen päähän haitaria, sanoisin 9/10 eli erinomaista vääntöä. Huippulevy.
Muut noitten väliin 8/10-osastolle, m***a nostan vielä erikseen Mississippi John Hurtin, jonka 1965 Oberlinin konsertista on julkaistu monia levyversioita. Tämä nimenomainen painos kärsii hieman liiasta pituudesta. 21 kappaleen rupeaman alkupäässä tuntuu maailman parhaalta kuten miehen levyt usein, m***a liika on kertakuuntelulla liikaa. Vaihteluahan hänen esityksensä eivät kauheasti tarjoa. Se on vähän kuin joku lakkakiisseli, siis mahdottoman hyvää jälkiruokaa, m***a kuka sitä viittä lautasellista jaksaa. Johnille noin levyn puoleen väliin 10/10, kokonaisuus 8+/10.
