05/12/2020
Häpeä, turvattomuus ja ylikuormitus saavat mielen toimimaan itsesuojeluun pyrkivien mallien mukaisesti. Kun ihminen on rentoutunut, kokee olevansa turvassa ja tuntee olonsa itsevarmaksi, mieli toimii usein yhteyteen pyrkivien mallien mukaisesti.
Yhteyteen pyrkiessä ihminen on usein avoin, valmis puhumaan, haluaa jakaa iloa muiden kanssa, on valmiimpi kompromisseihin ja jakamaan, valmis pyytämään apua tarvitessaan ja henkinen tai fyysinen läheisyys ja vuorovaikutus ylipäätään tuntuu palkitsevalta.
Kun mieleen tulee vaaran tai uhan tunne, mieli laittaa sen etusijalle. Vaarasta tai uhasta selviäminen tulee tärkeämmäksi kuin sosiaalinen yhteys. Itsesuojeluun pyrkivät käyttäytymiskaavat korvaavat yhteyteen pyrkivät. Hänestä voi tulla muita kohtaan sulkeutunut, vetäytyvä, vihamielinen, epäluuloinen tai vaativa. Ihmisen synnynnäisestä persoonasta ja kokemuksista sekä tilanteesta voi riippua, millä tavoin hän toimii. Joku ihminen voi sulkeutua muilta, kun taas toinen hakee turvaa muista.
Erityisesti lapsen voi olla vaikea tunnistaa tätä käyttäytymiskaavan muutosta ja sisäisellä “järkipuheella” muuttaa käytöstä, jos esimerkiksi stressaavassa tilanteessa jumiutuminen, yhteistyöstä kieltäytyminen, puhumattomuus tai aggressiivisuus ei todellisuudessa auta lasta ollenkaan. Tämä voi olla lasta kasvattavista aikuisista ja ammattilaisista turhauttavaa. Aikuisina voimme jossain haastavassa tilanteessa nähdä, että lapsi on siinä hetkessä turvassa, tilanne on selvitettävissä ja olemme valmiita tarjoamaan lapselle apua. Lapsi, joka on itsesuojeluun pyrkivässä mielentilassa, ei kuitenkaan välttämättä pysty ns “ottamaan apua vastaan” tai ottamaan vastaan aikuisen rauhoittelua. Siksi on hyvä muistaa, että lapsi voi tarvita tilanteessa aikaa, läsnäoloa ja sitä, että aikuinen pysyy rauhallisena.
Aikuinen yleensä pystyy paremmin tietoisesti vaikuttamaan tuntemuksiinsa. Kuitenkin jos on esimerkiksi kokenut psyykkisen trauman, kärsii ahdistuneisuudesta, masennuksesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta tai on hyvin kuormittavassa elämäntilanteessa, säätely voi olla hyvin vaikeaa.
Myös neuropsykiatriset erityispiirteet, jotka vaikuttavat sosiaalisten tilanteiden hahmottamiseen, voivat johtaa siihen, että henkilö kytkeytyy itsesuojeluun pyrkivään mielentilaan, vaikka muut ympärillä olevat eivät kokisi tilannetta kuormittavana tai uhkaavana.
