05/10/2025
Kaikkia sieniä voi maistaa kerran. Menin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja paistoin, laitoin vähän suolaa ja maistoin. Eihän ne maistuneet millekään. Pakastin sen pienen nyssäkän ja teen sienirisottoa seuraavaksi ruoaksi, nyt on valmiina ihan muuta. Vaaleaorakasta vissiinkin ovat.
No m***a nuo keltaiset päärynä sukulaiset. Kvitteni. Koskaan aiemmin en ole kokeillut valmistaa mitään moisesta herkusta. Satuinpa saamaan näitä pussillisen. Itseasiassa en muista koskaan nähneeni edes suomessa kasvanutta. Kiva määrä kaikkea mikä on keholle hyväksi, ettei ihan turha juttu.
Eilen tosiaan pilkoin jokaisen hedelmän neljään osaan, poistin siemenkodan ja laitoin jääkaappiin yön yli sokeroitumaan. Siemenistä ajattelin kokeilla jos saisin omia kvitteneitä. Siemenet multaan ja kellariin talven yli. Vaatii kylmäkäsittelyn.
Luin jostain ohjeen, että palojen päälle voi puristaa sitruunaa jollei halua tummaa lopputulosta. Noh, omista ei tummaa tullut vaikkei sitruunaa käytetty. Enkä kuorinut, kuten monessa ohjeessa on vaan pesin huolellisesti kuoret. Harjasin jopa joitakin perunanpesuharjalla. Käsiin jäi jännä vahamainen tunne.
Tänään tosiaankin keitin palaset. Vettä laitoin senverran että peittyvät reilusti. Sain tästä vinkin, että jos nestettä on liikaa ota talteen ja on hyvä janojuoma.
Annoin kvittenin kiehua reilun 1/2 tuntia. Eli kypsiksi. Kypsinä näistä näytti irtoavan kuori hedelmälihasta erikseen. Sauvasekoittimella sitten surautin tasaiseksi ja lisäsin hillosokeri sekä halkaistun vaniljatangon. Keitin niin että hillosokeri alkoi hyytymään, maistoin ja otin vaniljatangon puolikkaat pois. Vaahto pois ja purkkeihin.
Nyt tuli ihan uskomattoman ja ihan taivaallisen makuista talven herkkuihin. Jäätelön päälle, paahtoleivän päälle, piparkakun päälle. Ajattelisin että ihan mihin vaan mihin haluat pirteän sitruunaisen ja päärynämäisen maun.
Varo vaan ettei saa pikkupurkkia maistiaseksi.
Taina Barck
