01/10/2024
Katkelma romaanistani ”Virtuaaliluostari” ( s. 118-121). Lähetän kirjan palkinnoksi ensimmäiselle, joka tietää kertoa, kuka sanoi ja missä (mutatis mutandis): ˝Rauhalan Isä Aurinkoinen rakastaa julkisuutta ja tekee kaikkensa hankkiakseen sitä itselleen.˝
Käyttäen mallina valmista tiedostoa hän alkoi merkitä kirjan kustannustietoja m***a joutui keskeyttämään alkuunsa, sillä seuraavaksi olisi pitänyt lisätä hakasulkuihin isä Nikolain maallikkonimi. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan sitä.
Broman päätti etsiä jotain matrikkelia. Luettelointihuoneesta ei löytynyt, joten hän yritti pyöreästä lukusalista. Hän joutui hakemaan taskulampulla, sillä valojen himmennysautomatiikka oli jumiutunut minimiasentoon. Kauko oli yrittänyt korjata sitä koko edellisen päivän m***a luovuttanut.
Kirjoista ei ollut apua: missään ei mainittu isä Nikolaita. Tämä oli ollut maassa niin lyhyen aikaa, ettei ollut ehtinyt saada nimeään yhteenkään matrikkeliin.
Broman muisti, että Videomestari oli taloa esitellessään osoittanut jotain käytävän varrella olevaa huonetta ja kertonut siellä säilytettävän osaa luostarin arkistosta.
Ovi oli lukossa, m***a yksi avaimista sopi. Huoneessa oli täysi kaaos. Mappeja ja laatikoita lojui s***n sokin lattialla ja hyllyillä. Kun vanha toimistorakennus oli purettu, oli kaikki jäljellä ollut tavara heitetty hätäisesti pakettiautoon ja kuskattu tänne. Ennen vihkiäisiä niitä ei saataisi järjestykseen, tuskin oli tarpeenkaan.
Broman potki mapit syrjään päästäkseen hyllyjen ääreen. Niille oli kasattu vanhoja kuva-albumeja ja laatikoita. Kenkärasiassa oli läjä sekalaisia valokuvia. Nurkassa hän huomasi kolme isoa sanomalehdensivun kokoista kansiota. Ensimmäisen alussa oli irrallinen kirjekuori täynnä kellastuneita leikkeitä, joiden Broman luuli jääneen yli tai odottavan arkistointia. Ne kuitenkin kattoivat lähes koko ajanjakson, jolloin maassa oli ollut lehdistöä, 1700-luvulta edelliseen kevääseen. Useimmat uutiset olivat lyhyitä yhden tai kahden palstan ilmoituksia luostarinjohtajien tai veljestön syntymäpäivistä, kuolemantapauksista ja Rauhalassa järjestetyistä kirkollisista tilaisuuksista.
Broman hyppäsi fraktuuran yli suoraan antiikvaan.
Viimeisenä oli lyhyt tiedotus isä Benediktuksen kuolemasta.
Hän sulki hauraat paperit varovasti takaisin kuoreen ja käänsi ensimmäisen kartonkisivun. Varsinainen leikekokoelma näytti alkavan siitä. Joko uutisia oli aiemmin otettu talteen satunnaisesti tai luostarista oli alettu kirjoittaa vasta hiljattain, sillä vajaassa vuodessa oli saatu täyteen kaksi isoa kansiota. Jutut olivat laajoja koko sivun artikkeleita suurine värikuvineen. Jo ensimmäisestä Broman muisti, mitä oli lähtenyt etsimään:
˝Rauhala pannaan uuteen uskoon, sanoo isä Nikolai.˝ Alla luki pienemmällä: ˝Tarmoa uhkuva munkki palasi Amerikasta.˝
Jutussa ei mainittu maallikkonimeä, ja pian Broman huomasi, että sitä oli turha etsiä muistakaan. Otsikoiden perusteella oli helppo hahmottaa luostarin vaiheet viimeisen vuoden ajalta:
˝Rauhalan uusi kirkko vihittiin.˝
˝Rauhalan muistot voi nyt ostaa uudesta myymälästä.˝
˝Rauhalan uusi hautausmaa odottaa vainajia.˝
˝Rauhalan uusi hotelli valmistuu keväällä.˝
˝Rauhalan luontoystävällinen kompostori alkoi muhia.˝
˝Rauhalasta maailman ensimmäinen virtuaaliluostari?˝
Kuvissa esiintyi aurinkoisesti hymyilevä isä Nikolai, joka osoitti milloin uutta kirkkoa (kirkkokunnan lehdessä), hotellin sviitin hyllyviä vesisänkyjä (naiskansanedustajien pasianssikerhon julkaisussa) tai juuri asfaltoitua pysäköintialuetta (entisen Tielaitoksen, nykyisen Streetian tiedotteessa), milloin taas toimiston hohtavia tietokoneruutuja (hongkongilaisen elektroniikkajätin vuosikatsauksessa) tai kompostorin vihreää kylkeä (jäkälänpurijoiden äänenkannattajassa).
Lähes joka kuvassa oli myös joku tärkeän näköinen mies tai nainen, muita useammin tiukkailmeinen pääministeri tai pullea valtiovarainministeri, nähtävästi rahoittajan edustajina. Lisäksi isä Nikolain seurassa esiintyi pankinjohtajia ja liikemiehiä m***a myös teatteriohjaajia, taiteilijoita, muusikoita ja kirjailijoita.
Jälkimmäisten tapauksessa kyse tuntui olevan aiemman julkisuuden kieltämisestä, ja muuntautumistemppunsa he suorittivat median uuden megasuos***n turvin osoittaakseen katkaisseensa siteet poliittiseen menneisyyteen, josta oli tullut rasite urakehitykselle. Tieteellisen maailmankatsomuksensa he olivat ajan hengen mukaisesti hetkessä vaihtaneet aiemmin taikauskoksi leimaamaansa oikeaan uskoon.
Moni oli kuvauttanut itsensä myös Merenmäen haudalla.
Yhtään luostariin kriittisesti suhtautuvaa kirjoitusta kansioihin ei ollut kelpuutettu, vaikka Andrein mukaan sellaisia oli vielä alkuvuodesta näkynyt. Esimerkiksi Kuvalehden virkku toimittaja oli ilkeillyt, että ˝Rauhalan Isä Aurinkoinen rakastaa julkisuutta ja tekee kaikkensa hankkiakseen sitä itselleen˝. Sen lehtileikkeen IN oli repinyt tuhannen silpuksi.
Broman kyllästyi ja päätti jättää nimen etsimisen. Hän voisi käydä illalla kysymässä Andreilta.
˝Omituista˝, hän mietti, ˝yksinkertaisinta olisi soittaa IN:lle ja kysyä suoraan häneltä. Tai käydä tapaamassa henkevää esipaimentamme isä Benjaminia...˝ Edellistä vaihtoehtoa hän ei edes harkinnut, ja hajamielinen isä Benjamin tuskin muisti edes omaa maallikkonimeään.
Illalla voisi keskustella isä Andrein kanssa muistakin asioista.
˝Andrein kanssa... ellei hän ole mennyt kalaan.˝
Andrei halusi, että häntä sanottiin pelkäksi Andreiksi.
