26/10/2025
Kun kalliita tuotteita alkoi kadota kaupastani, luulin työntekijöiden varastavan, m***a tarkasteltuani valvontakameratallenteen kauhistuin…
Pidän pientä ruokakauppaa, jonka olen rakentanut omin käsin. Se ei ole suuri liike – enemmänkin kuin toinen koti minulle. Tiedän jokaisen hyllyn, jokaisen laatikon ja melkein jokaisen tuotepakkauksen ulkoa. Olen käyttänyt vuosia sen kehittämiseen, ja asiakkaani tuntevat minut nimeltä. S*ksi, kun aloin huomata, että kalliimmat tuotteet katosivat mystisesti varastosta, tunsin oloni kuin joku olisi tunkeutunut omaan kotiini.
Aluksi ajattelin, että kyse oli virheestä: ehkä joku oli vahingossa kirjannut tuotteet väärin, tai tavarantoimittaja oli toimittanut vähemmän kuin laskussa luki. M***a mitä enemmän tarkistin, sitä selvemmäksi kävi, että katoamiset eivät olleet sattumaa.
Kului viikko, sitten toinen. Kalliit juustot, parhaat kahvipaketit, harvinaiset oliiviöljyt — aina juuri ne, jotka maksoivat eniten, katosivat yksi toisensa jälkeen.
Aloin epäillä omaa henkilökuntaani. Se oli hirveä tunne — nämä ihmiset olivat työskennelleet kanssani vuosia. Me olimme kuin perhe. M***a kuka muu olisi voinut päästä varastoon ja ottaa tavaroita huomaamatta?
Kutsuin kaikki henkilökunnan jäsenet taukohuoneeseen. Yritin hymyillä, puhua rauhallisesti, m***a sisällä kiehui.
– Kuunnelkaa, – sanoin. – Meiltä katoaa tuotteita. En syytä ketään, m***a haluan, että tämä loppuu.
Katseet kääntyivät lattiaan. Osa työntekijöistä näytti loukkaantuneilta, osa vain hämmentyneiltä. He vakuuttivat yksitellen, etteivät olleet ottaneet mitään. Heidän sanoissaan oli vilpittömyyttä, ja se teki tilanteesta entistä vaikeamman.
M***a ongelma ei hävinnyt. Päinvastoin – seuraavalla viikolla hävisi kokonainen laatikollinen italialaista juustoa, jonka olin juuri tilannut.
Siinä vaiheessa päätin, että tarvitsin todisteita. Kävin läpi kaikki turvakameratallenteet useiden viikkojen ajalta, vein muistikortit kotiin ja aloin katsoa niitä iltaisin, pikakelauksella, toivoen, että huomaisin jotain.
Yö toisensa jälkeen istuin keittiönpöydän ääressä, kahvikuppi vieressä, ja tuijotin näyttöä. Ensin kaikki näytti tavalliselta – asiakkaat ostivat, juttelivat, kassakone kilahti. M***a eräänä yönä, kun olin jo melkein luovuttanut, näin jotakin outoa……👀⬇️👇 Jatka ensimmäisessä kommentissa kuvan alla 👇👇👇
Pidän pientä ruokakauppaa, jonka olen rakentanut omin käsin. Se ei ole suuri liike – enemmänkin kuin toinen koti minulle. Tiedän jokaisen hyllyn, jokaisen laatikon ja melkein jokaisen tuotepakkauksen ulkoa. Olen käyttänyt vuosia sen kehittämiseen, ja asiakkaani tuntevat minut nimeltä. S*k...
