10/04/2026
Palkintojuhlan jälkeen tulee raadollinen arki. Eilisessä kiitospuheessaan J. A. Hollon palkinnon saaneet suomentajat Hannimari Heino ja Juhani Ihanus rinnastivat Gunnar Björlingin ja minut. Heidän mukaansa meitä yhdistää periksiantamattomuus. Tämä liikutti minua.
Sekä Fredrik Hertzbergin "Kieleni ei ole sanoissa" -elämäkerran että vuoden 2026 Mikael Agricola -palkinnon saaneen Osip Mandelstamin Pidä puheeni tallessa aina -valikoiman teko alkoi syksyllä 2018. Kummankin kirjan julkaiseminen viivästyi kustantamon rahapulan takia ainakin vuoden tai kaksi. Toki lisäaika hyödynnettiin teosten viimeistelyyn.
On kuitenkin surullista, että kustantamolla on tällä hetkellä ohjelmassaan noin 35 kirjaa, ja tätä vauhtia niiden julkaisemiseen menee noin 17 vuotta. Yrityksistä huolimatta apurahasäätiöt eivät koe käännösrunouden julkaisemisen tukemista tärkeänä. Yksittäisille kirjoille on tullut tukea, m***a se ei auta koko listan julkaisemisessa.
Vaihtoehtoni ovat tässä: lopettaa kustantamon toiminta tai olla kuin Björling, periksiantamaton. Valintani on selvä: yritän entistä enemmän.
Tänään alkaa Kustannusliike Parkon kirjojen myyntikampanja ”Agricolasta Annikkiin”. Tavoitteena on saada toiminnasta aiheutuneet velat hoidettua ja saada varoja, jotta kolme seuraavaa kirjaa voivat mennä painoon kesäkuun alussa.
Seuraavat teokset ovat meksikolaisen nobelistin Octavio Pazin Salamanteri (suom. Markus Jääskeläinen), argentiinalaisen Alejandra Pizarnikin Sanan halu, halun sana (suom. Emmi Ketonen) ja amerikkalaisen Mark Strandin Yhden pyry ja muita runoja (suom. Mika Saranpää).
Tiedän, että kustantamollani on valtava määrä ystäviä ja ostajia, jotka pitävät kirjoista. Tiedän, että kustantamolla on loistavia suomentajia, joiden kanssa käyn käännöksiä läpi lähes päivittäin. Tiedän, että kustantamo on kahdeksassa vuodessa löytänyt paikkansa osana suomalaisen kirjallisuuskentän rakenteita. Ja että kustantamo on osa sitä runouden ekosysteemiä, jolla lajia pidetään hengissä, vaikka bisnes ja liiketalous ovat tästä eri mieltä. Olen tästä kaikesta kiitollinen.
Ennen Hertzbergin kirjoittamaa elämäkertaa luulin, että Björling jätettiin yksin 1930-luvulla, kun hän julkaisi muutaman kokoelman omakustanteena. Elämäkerran tarkasti lukeneena nyt tiedän, että niin ei käynyt. Myytti torjutusta runoilijasta ei siis pidä täysin paikkansa.
Luotan, että myös Kustannusliike Parkolla on paljon ystäviä, jotka haluavat tukea toimintaa ostamalla laadukasta käännösrunoutta jatkossakin.
Kampanjaviikkojen aikana 10.4.2026 – 6.6.2026 saat Kustannusliike Parkon kirjat verkkokaupasta ilman postikuluja. parkkokustannus.fi
