Päivintalli

22/09/2025

vaihteeksi ihan infopläjäys 😁

Tallin suunnittelu on ihanaa puuhaa. Jännää myös, sillä odotukset ovat korkealla, ja hevosten saaminen omaan pihaan aloittaa varmasti uudenlaisen elämänvaiheen. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vasta jokapäivainen elämä hevosten kanssa alkoi todella opettaa minuu ymmärtämään tät....

21/09/2025

eipä kyll uskoisi, että on syyskuun 21.

16/09/2025

Kuinka totta voi kuva, sanat, tunne olla

For people that love horses but can find it hard in the world…

This is Zavier and Tally. When I look at this picture I see something booming out of it. I had just met Zavier that day, but I know Tally very well, and I know what she’s feeling with him right now. I saw it in her energy, her presence with him that day, and in her eyes.

It’s a language all horses know very well. It’s the presence of a human that just plain simply wholeheartedly unconditionally loves them. And it’s the presence of a human who sees them and understands them beyond words, beyond differences, beyond horse/human.

But this can be hard to feel in this world, because there are those who feel animals are as much friends and family as any human could be, and when animals are treated in lesser ways it can be heartbreaking. We’re in a time of change where animals are being understood and honored for more than just what they can do for us. I do believe it’s true, that how we treat animals reveals how we treat all of life. Animals have much to give in every way one can give of themselves, and when they are seen and honored for that, then we see what’s in Tally’s presence here with Zavier.

What’s in this image transcends western riding, English riding, reining, dressage, trail riding, jumping or anything else we can get a horse to do for us. And if it’s not in the eyes of the horse while they’re doing those things, then we only have the horse’s body in the halter and bridle and nothing else.

We can have the best of both worlds with horses. We can have the riding, and the connection. And the cool thing is that when you start from the connection, the riding just becomes a part of that.

And for those out there that feel the weight of the world as you see horses and animals in hard times…stay strong of heart. Because seeing it means you see it. You know. And just like in our own lives, when we become aware of hard things in us, it can be hard to sit with. But what’s real and true spreads like wildfire on the prairie. Once somebody sees it…once they FEEL it…it takes off from there.

The big truth is this: living by your heart with horses is its own reward right in that moment. And truth is like a lion…it doesn’t have to be defended, it just needs to be set free, and it will defend itself just fine.

😊🐴🙏

06/09/2025

Miten joku hevonen voi olla niin elävänä muistoissa?
Juteltiin hevosten luonteista, ja tallikaveri kysyi, millanen hevonen Nooke oli ollut?
Samassa hetkessä kyyneleet täyttivät mun silmät, sillä Nooke OLI.

Vaikea kuvailla, kuinka PELOTON se oli. Jo pikkuvarsana se kulki omia polkujaan, ja kun ratsastin Aniksella metsässä, se kulki kyllä mukana, m***a aina välillä sillä oli ihan omat tempaukset - se oikein otti vauhtia ja sukelsi voittoisasti läpi tiheimmän pusikon. HAA! Mikä tulisielu.

Pelottomuus oli myös ehdottomuutta, minä olen tässä ja nyt. Yksi vanha eläinlääkäri sanoikin, tästä hevosesta ei koskaan tule ihmisen palvelijaa.... Nooke ei kestänyt yhtään epämääräisyyttä. Ja alkuvuosina olin aika hämärä ja mulla oli paljon hankaluuksia Nooken tarvitseman selkeyden löytämisessä.

Myöhemmin Nooke kasvoi laumansa johtajaksi, joka piti järjestystä ihan olemalla. Se ei potkinut eikä purrut muita hevosia, katsoi kyllä ja joskus se saattoi vaan kävellä kinastelijoiden väliin. Sillä selvä. Kerran näin, kun se puolusti laumaa aidan ulkopuolella jolkottavalta hirveltä. Tamma kasvoi ja kasvoi ja sen passagesta olisi pitänyt saada kuva.
Enkä kyllä koskaan unohda meidän hevoskonstellaatiota. Nooke käveli kylmän rauhallisesti tulehtuneen ihmissuhteen väliin ja jäi siihen. Minä pidän huolta, minä puolustan. Ja se saattoi ihmisensä katsomoon asti ja jäi varmistamaan, kaikki hyvin?

Voi kuinka elävästi Nooke on taas mielessä ja kuinka kaipaan sen pelotonta vahvuutta. Ehkä se kaukaa jostakin muistuttaa minuu tänään yksinkertaisuudesta, rohkeudesta ja rakkaudesta. Kiitos

02/09/2025

aina riittää puuhaa 🐴🐴🐴
kokeillaan mudcontrol laattoja tuos Aulikin ja Onnin ruokintakaukalon edessä. Saas nähdä kuinka ne alkavat toimia, kunhan asettuvat ja tulee taas sateita.

Jukka rakensi myös Offelin ruokarauhaa ajatellen paluunestoportin, Ainokaan ei siitä mene läpi...

26/08/2025

ja vielä...... ahneudesta ja kunnianhimosta

Kurssit ovat aina mielen virkistäjiä ja ne ponnauttavat myös esiin kaikenlaista omaa reflektoitavaa. Aina peiliin katsominen ei ole imartelevaa - m***a - niin on vaan tehtävä.

Aino, mun viimeinen hevonen, on ollut ihana oma persoonansa, varsin erilainen kun mun edelliset hevoset. Jo aikaisin mulla oli tunne, että tämä ei ole ratsuhevonen.

No, on siihen ihan konkreettisiakin syitä; ensinnä Ainolla on tosi lyhyt selkä, se on sopiva jollekkin portugalilaisperseelle (miesoletetulle). Ja koko, Ainon kokoinen hevonen ei (nykytiedon mukaan) ihan eläisuojelullisista syistä jaksa kantaa meikätädin painoa. Ja koko ajan on ollut jonkunsortin intuitio - Ainolla on muu tehtävä täällä maailmassa.

M***a...
Varsana Aino oli nopea oppimaan ja rakasti pikku tehtäviä. Jossain vaiheessa leikit oli leikitty, ja aloin "kunnon koulutuksen" suuntana ratsuhevonen. Kunnianhimo otti helpon voiton, enkä kuunnellut sitä taustalla väreilevää tunnetta. Kyllä joka hevonen on tarkoitettu ratsastettavaksi, kun se kerran siihen on jalostettu, ahneus toitotti.

Tein sitten, mitä "kuului" tehdä, ja Aino muuttui koko ajan vaisummaksi. En ymmärtänyt sen hienovaraista vetäytymistä, ennen iloinen varsa kävi hiljaiseksi. No, silloin tulkitsin hiljaisuuden kuuliaisuudeksi. Aino kuitenkin osallistui, ja minä olin edelleen tyytyväinen. Tein asiat pehmeästi ja noudatin oppimisteoriaa ja hevostaito-oppeja. Minun ahneus ja kunnianhimo saivat edelleen ruokansa.

Lopulta tuli stoppi. Näin kuvasarjan, jossa Aino käveli mun perässä sellainen sitruunanhapan ilme naamallaan, että hämmästyin. Ja sama toistui useammassa otoksessa. Mikä häpeä, kaikesta kouluttautumisesta ja kaikista kursseista ja kaikista nameista huolimatta tämä hevonen ei tykännyt hommastaan, tykännyt siitä, mitä pyysin. En ollut uskoa silmiäni. Kunnianhimo oli sokaissut minut.

Ja kissa oli pöydällä. Mitä nyt?
En tosiaan halunnut jatkaa sitä mitä tein, koska se aiheutti sen mitä näin...

Kyse ei ole siitä, ettei hevosta saisi kouluttaa. Tottakai sen on opittava perusasiat, miten tämä meidän ihmisten maailma toimii, sehän on jokaisen kotieläimen perusoikeus ja vaatimus.

Kyse on siitä, MITEN koulutus tehdään. Kuinka eläin nähdään yksilönä, joka myös koulutuksen aikana säilyttää ilonsa, uteliaisuutensa ja intonsa. Koulutus on osa juuri tämän eläimen todellisuutta, ei mikään erillinen asennettava lisäosa.

Ja siitä, kuinka ihminen oppii kuuntelemaan omaa eläintään, näkemään sen persoonan ja sen tarpeet. Kuinka ihminen oppii kuuntelemaan omaa tunnettaan ja omia tarpeitaan. Kuinka kaksisuuntainen vuorovaikutus alkaa. Joskus vuorovaikutus on 50-50, joskus 30-70 joskus 0-100 ja kaikki päivittäiset lähtökohdat on hyväksyttävä. Sillä kuuntelenko eläintä vai omaa kunnianhimoani ja ahneuttani?

Uskallanko katsoa peiliin, Ainoon, ja oppia toimimaan kohti yhteistä hyvää?
Niimpä. Matkalla ollaan 🦄🦄🦄

25/08/2025

vielä vähän ajatuksia kurssista

Vuoden 2025 Susan Fay demo ja kurssi on nyt taputeltu! Ja todella oon väsynyt m***a onnellinen. Kurssien järjestäminen on kivaa, ja ollaan sitä tehty jo m***a vuotta. Silti huomaan, että asiat, joita ei edes ennen paljoa ajatellut alkavat tuntua tän vanhan tädin kropassa. Aika tylsää, kun m...

17/08/2025

Eilen nähtiin I.H.AHAA ry. järkkäämä varsin mielenkiintoinen demo, kun Dr.Susan Fay kertoi tavastaan olla hevosten kanssa. Hän puhuu hengittämisestä, energiasta, mielikuvista, aivojen toiminnasta ja ihan selkeästä oppimisesta.

Demossa nähtiin, kuinka vaikeaa hevosen saattaa olla saada kiinni ihmisen hyvistäkin aikeista - jos sen ennakko-odotus on edellisessä elämässä muodostunut varautuneeksi.

Ja sitten nähtiin, kuinka hevonen voi helposti osallistua keskusteluun, kun sille on annettu tilaa olla oma itsensä.

Lopuksi kehään tuli Onni, maailman paras kaveri ja juttumies, joka tarvitsi iloa hyvää mieltä päästäkseen itsekkin rentoutumaan ❤

Kiitos kaikille mukana olleille, kiitos I.H.AHAA ry, kiitos Jukka, hevoset ja erityisesti Dr.Susan Fay ❤

08/08/2025

selkeää tekstiä 🐴
opetellaan näkemään ne PIENET jutut

If you’re serious about becoming a better partner for your horse, start by learning to read your horse’s fear threshold, stress signals, calming signals, and displacement behaviors.

Because if you can’t see the tension building in the first place, you’ll always be reacting too late.

By the time your horse is spooking, freezing, exploding, or shutting down, the real problem started long before that moment. He gave you signs, tight muscles, blinking less, flared nostrils, clenched lips, scratching himself, sniffing the ground, moments of being zoned out, easy startle reactions…and you either didn’t see them, or you didn’t listen and brushed them off.

If your horse feels unsafe, confused and he’s constantly stuck above his threshold, he can’t learn. Period. His nervous system won’t allow it.

You’re no longer training at that point, because every single cell in his body is dialed into self preservation at that point.

So when people say, “He just blew up out of nowhere,” what they really mean is, “I didn’t catch the early signs.”

It’s pretty easy. If you want better results, fewer setbacks, and a stronger relationship, you need to develop the skill of reading the small stuff. The things that might seem like nothing to us, are big communication attempts in the world of our horses.

Stress signals aren’t misbehavior. Displacement behaviors aren’t your horse being “distracted.” Calming signals aren’t obedience responses. It’s all communication. It’s your horse trying to keep the dialogue going. They’re his way of saying, “I’m trying to manage…are you listening?”

The best trainers don’t just reward behavior. They respond to emotion. They know when to pause, when to simplify, and when to ease it up or step away, before things fall apart.

If you want to teach your horse anything, whether it’s lifting his feet, standing still, loading or starting him under saddle, you need to become an expert in what he looks like and how he “talks to you” before he has to use his loudest voice available to him to get his “No” or “Not yet” across.

-Julia Williamson | The Horse Center, 2025