Päivintalli

12/11/2025

niimpä, mutkien suoristaminen voi johtaa turhauttavaan umpikujaan 😓 Hyvä muistutus mulle, joka harrastan oman kärsivällisyyden kasvatusta 😁

The Catch-22 of Try.

Your horse appears to not enjoy doing the thing you're asking them to do. But they are not actually trying the thing you're asking them to do. Before they tried, they "told" you, they don't like the idea. They tell you by long delays, blocking you out, being distracted, even showing overt frustration. Often, they are not accomplished at the task you're asking them to do.

Is this a lack of consent. No, I do not think so.

A horse can only show preference or lack of preference to things they know. The rest is emotional avoidance.

If you told me you disliked Pistachio Ice Cream, but you never actually tried Pistachio Ice Cream, I would ask that you actually try the ice cream before you develop a preference or not for it.

This is a Catch-22 I have seen a lot of horse people get stuck on. Confusing their horses emotional avoidance and low relationship to try as a sign the horse doesn't like the thing they are asking them to do.

So what I have found helpful is the following process:

1. If they cannot do it easily, ask them to try it briefly.
2. If they cannot (yet) try it briefly, ask them to think about it.
3. If they cannot think about it (yet), ask them to think about thinking about it.
4. If they cannot (yet) think about thinking about it, ask them to think.
5. If they cannot think, you probably shouldn't be training them, or training this, right now. Turn them out, reevaluate and try another day.

It is time for a new Renaissance of TRY. Try got a bad rap in recent years because (surprise surprise) a bunch of folks with a penchant for violence co-opted try and rebranded Force as Finding the Try.

Reclaiming it for ourselves involves maturing our relationship to watching our horses actually grapple with new and uncomfortable things, before deciding with them what their true preferences are.

10/11/2025

"The quality Fuego was looking for in Helena was not determination but an enhanced self respect." Emelie Cajsdottir, All the Kings Horses. Tää on menossa I.H.AHAAn kirjakerhossa

01/11/2025

hyviä vinkkejä

This week is another of my favourite bodywork techniques, originating from Traditional Chinese Medicine and then being popularly adopted by Masterson Method,...

28/10/2025

Vähitelllen alan havahtua yhä enemmän hevosten ja lauman käyttäytymisen sääntöihin ja merkityksiin. Kuinka kaikkien panos on merkityksellinen eikä yhden poissaolo kuitenkaan tee laumaa toimintakyvyttömäksi - tehtävät vaan vaihtuvat. Kaiken tarkoituksena on selviytyminen, lajin olemassaolo.

Ihmisen ja hevosen välinen vuorovaikutus perustuu kuitenkin (ainakin perinteisesti) yksipuolisesti ihmisen ideoihin. Tässä taas tarkoituksena on (ollut aluksi) ihmisen selviytyminen, nykyään enemmänkin ihmisen voitto, kunnia, status, raha, lohtu, lelu jne.

Miten siis selventää hevoselle sen mielestä ehkä varsin epäloogista puuhailua? Vaikkapa mennään kentälle tunniksi jolkuttamaan jotain kuvioita? Yhä uudestaan jostain syystä pysähdytään mystisessä paikassa X? Radalla kiidetään aina vaan vasemmalle? Ja miksi saa raippaa, kun pelottaa mennä yksin metsään ilmestyneen tukkikasan ohi? Jonkun on seistävä hievahtamatta paikallaan lasten lääppiessä. Meidän ihmisten ideat voi olla kummallisia!

Joten....
Voinko yrittää toimia hevosen kanssa tiiminä? Mitkä ovat hevosen vahvuuksia, entä miten voin itse auttaa tiimiämme? Voisinko aktivoida turvan, leikin, uteliaisuuden, ilon ja etsimisen tunnejärjestelmiä ja sitä kautta alkaa luomaan yhteistä todellisuutta? Tulla hevoselle merkitykselliseksi, mukavaksi supervirikkeeksi. Ja siinä samalla keskittyä, rauhoittua, oppia ja saada omia hyvän mielen tuntemuksia

27/10/2025

Tämä koskettaa juuri nyt. Oon ajatellut omaa muutosta ja muuttumista, kasvua. Niinku miksi, mitä kohti? Koska oon sitten valmis? Kun kuitenkin päivä ennen kuolemaa voin vielä istuttaa omenapuun....

"The healing doesn’t come from proving you’ve changed. It comes from choosing to be different in this moment, in the quiet, in the ordinary acts of care."
Niimpä!!! Todella voin valita tämän hetken

10 Silent Apologies I Believe Horses Have Already Accepted

1. Every time you show up softer

2. Every moment you pause instead of push

3. When you say “I see you” without words

4. When you put down the lead rope

5. When you let them graze before asking

6. When you wait for the blink, not the brace

7. When you stop comparing

8. When you learn their language instead of forcing yours

9. When you walk away without resentment

10. When you thank them for trying

They’ve already forgiven you.
They’re just waiting for you to forgive yourself.

I don't believe hold grudges the way we do. They hold imprints—of pressure, tone, rhythm, and trust. And when you shift your presence, they feel it. Instantly.

The healing doesn’t come from proving you’ve changed. It comes from choosing to be different in this moment, in the quiet, in the ordinary acts of care.

Your horse already knows when your heart softens.
That’s when they start to breathe with you again.

Save this one, share it, or carry it quietly in your chest the next time you reach for the halter.

Join me at https://stormymay.com to continue the exploration.

18/10/2025

Ensimmäinen tosi kirpeä syysaamu, meill on nyt pakkasta sellaiset neljä astetta. Hevoset ovat lämpimiä, toiset torkuilla, toiset toimeliaina. Kuulen tikan hakkaavan, taivas on niin sininen ja rapsakat pähkinäpensaan lehdet putoavat. Mikä onni vaan pysähtyä ja katsoa ja kuunnella 🐴🍁☀️🌙

07/10/2025

Nostin tänään Kohanovin pakasta numeron 26 "Promise". Siinä kuvataan varsan syntymää ja tamman äitiyttä, ja puhutaan pyyteettömästä rakkaudesta. "Nurturing life, without manipulating it, is a fine line many people cross." Ja myös ihmiskontekstissa ehdollisesta rakkaudesta. Rakastan sinua, kunhan olet kiltti, menestynyt, laiha, nätti, hiljaa, sinulla on arvostettu ammatti ja vakaat tulot.

Oon ollut hevosteni kanssa monen mielestä melko lailla lälly. Se meinaa, että en ole asettanut niille sen kummempia tavotteita tai odotuksia. Nojaa - kun olin vielä muiden helmoissa, tottakai muiden ajatukset myös vaikuttivat minuun; kävin näyttelyissä, katsoin kilpailuja, otin hyppytunteja. Se oli ajan ja tallin tapa.

M***a omilleni muutettuani kunnon kansalaisuus, moni "niin kuuluu asia" on jäänyt taakse. Ei ehkä siksi, että ne nyt jotenkin olisivat olleet jotenkin epämiellyttäviä tai pahoja, vaan ihan siksi, että ne ovat minulle merkityksettömiä. Mitä enemmän olen hevosiini tutustunut, sitä enemmän minuu kiinnostaa hevosen kokemus. Miltä siitä tuntuu tämä mun ihmisyys, voinko luoda yhteyttä ilman pakkoa ja manipuloimista, voiko lajinvälistä ystävyyttä olla?

Voinko oppia hevosilta olemista, nähdä kauneutta ihan vaan katsomalla ja hyväksymällä? Miten opin fyysistä vuorovaikuttamista, niin että molemmista tuntuu hyvältä, innostavalta? Rajat, jo hevosten koko tekee rajojen asettamisesta ehdottoman tärkeää ja niiden on oltava hevoselle ymmärrettäviä. Eikä aina ei saa, mitä haluaa tai on suunnitellut, hevonen voi olla kipeä tai muuten hetki on huono - osaanko joustaa ja asettua toisen tilanteeseen?

Ehkä tää on myös tarvetta tulla nähdyksi omana itsenään, ilman ehtoja. Sillä jos hevonen hyväksyy mut, niin sinä päivänä, kun niitä ei enää ole, ehkä voin tehdä sen itsekkin?

30/09/2025

”Voit unohtaa sen, jonka kanssa olet nauranut m***a et koskaan sitä, jonka kanssa olet itkenyt.” - Kahlil Gibran

26/09/2025

todella, hevosella ei lähtökohtaisesti ole lineaarista hierarkiaa!
M***a, hevonen voi käyttäytyä puolustavasti jos se on peloissaan, kipeä tai se joutuu kilpailemaan resursseista. Ja se on voinut oppia (meille) ikäviä tapoja päästäkseen uhkasta eroon....

Kuulin tarinan ratsastuskoulun hevosesta, josta kukaan ei tykännyt, kun se karsinassa luimi ja saattoi jopa näykkiä 🥲
Noh, kaverini alkoi sitten tietoisesti suhtautua tähän hevoseen eri tavalla. Ennen karsinaan menoa ja hevosen harjaamista ja varustamista hän jäikin karsinan ulkopuolelle, jutteli hiljaa hevoselle ja rauhoitti itsensä. Hengitti tietoisesti ja tarkkaili hevosta uteliaan hyväksyvästi. Odotti. Mitä kuuluu tänään?
Karsinassa hän jatkoi samaa, hidasta hommaansa, harjasi hevosen ja varusti kaikessa rauhassa. Niimpä nyt tämä hevonen, ainakin tämän ihmisen kanssa, uskaltaa käydä hevoseläimelle ominaiseen lempeään vuorovaikutukseen. Kuinka hienoa

So many people still call horses “dominant.”
They’ll say a horse kicked, pinned their ears, or pushed into a person because they’re trying to “dominate.”

But that idea has been scientifically debunked, even by Dr. David Mech, the very researcher who first popularized dominance theory in wolves. He later admitted his early conclusions were wrong, and that wolves (and by extension other species) don’t live in rigid “alpha” hierarchies at all.

Studies on equine social behavior (McDonnell, 2003; van Dierendonck et al., 2009) show the same holds true for horses. They don’t organize themselves in strict pecking orders. Instead, they live in fluid, cooperative social groups where leadership shifts depending on context. Most interactions are ritualized, ear position, body orientation, subtle movements, rather than violent attacks.

When we label horses as “dominant,” we frame them as power-hungry or dangerous. That makes it easy to justify harsh handling, because if the horse is out to control us, then we need to “control them first.”

But here’s the reality:

• Horses are conflict-avoiding prey animals.

• Aggression is rare and usually linked to pain, fear, or poor resource management.

• The vast majority of the time, they choose peace.

If horses were truly trying to dominate humans, most of us wouldn’t survive a single day at the barn. Think about how often people lose their tempers, use excessive force, or ignore signs of distress. Horses tolerate an extraordinary amount, more than almost any other large domestic animal.

The truth about their temperament isn’t dominance. It’s tolerance, cooperation, and peace-seeking. And that deserves our recognition, not excuses for violence.

25/09/2025

vahva viesti

Horses activate us. Some primal connection to all of life, to freedom and fate, and ultimately to ourselves.

There is no other animal that has been beside us in the ways they have. They pull us, carry us, inspire us, teach us, and even die for us. There’s something within them beyond the differences us humans have with each other. And they remind us it’s in us too.

I’ve never felt evil in a horse. Instead I’ve felt something that transcends good and evil, right and wrong, or any differences. And somewhere along the way I realized this: I haven’t met evil in a human either. And this is after sitting with murderers of humans and killers of horses.

This world is built on polarity, opposites, a spectrum of differences that allows us to know where we are, what we’re feeling, and where we’re going. But there’s a love inside all things that has no opposite of itself. Confidence has fear; kindness has meanness; giving has taking; peace has chaos. But this love transcends all that. Because it includes all that. And that’s the heartbreaking love the horse gives us.

It’s a love that sees itself in everyone and everything. And it’s strong, this love. “True strength can bend,” my friend Ray said. Weakness cannot. And neither can control. Try controlling the world and get ready to lose yourself.

This picture was taken at Common Ground this last weekend. At the demonstrations Tally and I did together I spoke about this universal language that transcends species and differences. Because all these people and kids and horses, we’re all a part of the same world, same fears, same pains. Tally has been through all of it. Yet here she is giving that love.

We gotta do the work, though. If we’re letting dishonesty, disconnection, or dominance run through us then our lives will become those very things.

The horses tell us this. They show it to us, so clearly.

We just gotta slow down and remember what we already know, what we already are, and what we already love.

———

Photo from Laura Butterworth

😊🐴🙏