31/08/2025
Näin pysäyttävän tekstin. Pysäyttävän siitä teki se, että tunnistin siitä itseni ❤️🩹
"Tykkään itsessäni siitä, ettei musta tullut alkoholistia, addiktia tai poissa olevaa vanhempaa. Olisin voinut käyttää traumojani tekosyynä, m***a sen sijaan käytin niitä näyttääkseni, että ne on viimeinen asia, mitä haluan olla."
Nyt nostan esille puolen itsestäni, josta en aiemmin oo puhunut, m***a johon moni voi samaistua.
Mulla on värikäs menneisyys, jossa oon kokenut traumoja, pahoinpitelyä, manipulointia, hyväksikäyttöä ja paljon muuta. Sen sijaan, että olisin muuttunut samanlaiseks, kun ympärillä olevat ihmiset, tiesin kuuluvani jonnekin muualle, toisenlaiseen elämään.
Harvoin pysähdyn tätä miettimään, m***a helvetin pitkä matka on kuljettu Itä-helsingin kulmilta siihen pisteeseen, jossa nyt olen. Olin 18v ja rakastunut, enkä todellakaan miettinyt järkevästi. Ihannoin aivan vääränlaista elämää, jossa oli jännitystä, joka mun elämästä aiemmin puuttu. Nyt 33-vuotiaana toi eletty elämä kuulostaa mun pahimmalta painajaiselta. Se suurin ero edelliseen on tällä hetkellä nimenomaan se, että rakastan mun melko ennalta-arvattavaa ja rauhallista elämää sekä sitä, että oon saanut elämään taloudellista vakautta, saavuttanut isojakin unelmia ja tiedän, että mun elämässä on ihmisiä, joihin voin luottaa ja tukeutua sen sijaan, että joutuisin elämään epävarmuudessa ja pelossa.
Turvallinen ja rauhallinen koti, aidot ihmissuhteet, turvallinen kumppani, toimiva auto ja työpaikka, nää ei oo itsestäänselvyyksiä, mulle ne on etuoikeus, ylellisyys ja onni sekä asioita, jotka oon vuosien myötä rakentanut osaks mun elämää.
Joskus mietin asioita, mitä en vielä oo saavuttanut, m***a liian harvoin palaan miettimään, miten pitkälle oon jo päässyt ❤️🩹