10/08/2025
Meidän seurakuntapastori Anders siunattiin tänään tehtäväänsä.
Siinä penkissä istuessani pohdin seurakuntatyön kutsumusta ja sitä miten nuori mies päätyy papiksi.
Tietenkin pohdiskelin myös omaa paikkaani elämässä, seurakunnan tehtävässä - ja nyt kun on vähän töistä tauolla.
Muistan, kun aloitin töissä täällä Ylitorniolla, niin ajattelin, että moni asia täällä on vähän kuin epätodellisuuksien maassa.
Muutaman sanan Andersille sanoin, ja saattelin häntä tehtävään, unelmiensa ammattiin, työhön, josta on haaveillut.
Sanoin, että työ seurakunnassa on mukavaa, se on vielä kuitenkin vähän erilaista kuin taivaassa, jossa enkeleillä on valkoiset vaatteet.
Meillä täällä on usein yllä mustat, ja olemme ihan tavallisia ihmisiä, tavallisessa, maallisessa työpaikassa.
Seurakunnan perustehtävä on julistaa evankeliumia, ilosanomaa, anteeksiantamusta.
Siitä samasta lääkkeestä mekin elämme ja saamme voiman elämään ja työhön.
Lauloin hänelle laulun, muistolauseeksi:
” Ottaos, Herra, mun käteni heikot,
suo minun palvella sua.
Vie viinitarhaasi työhön ja siellä,
kasvata armossa mua
Sinua vain, palvelen ain
onnen ja vapauden luonasi sain.
Ottaos myös minun huuleni, Herra,
kaikille kertoa suo.
Vain sinun ristisi juurelta virtaa
rauhan ja autuuden vuo.
Sinua vain, palvelen ain
onnen ja vapauden luonasi sain.
Syömeni, kaikkeni, myös ota vastaan,
kallis mun Vapahtajain.
Tahtosi tiellä mua johdata täällä
korvessa kulkiessain.
Sinua vain, palvelen ain
onnen ja vapauden luonasi sain.”
Tervetuloa ja työn iloa!