25/12/2025
Tämä joulu on varsin erilainen.
Sain puhelun Lapin keskussairaalasta, että polvileikkaus olisi 2.12.
Kauhuissani mietin, että miten voin pärjätä itse, jos en saa olla joulukuun kaikissa tapahtumissa mukana - ja on se tietenkin sijaisellekin rankka juttu - joulukuu on juoksemista juhlasta juhlaan.
Sovimme, että tarjoavat jotain toista aikaa.
Jonkun ajan kuluttua tuli puhelu, että polven tekonivelleikkaus on 23.12.
Mielenkiintoinen aika sekin, m***a kuulemma kerran saa siirtää pätevästä syystä (eikös joulukuu ole kanttorilla ihan pätevä), m***a sitten on aika otettava.
Ajattelin, että Huhhuh - m***a laskeskelin, että valtaosa tilaisuuksista on juostu, kuorot ovat harjoitelleet joulun ohjelmistot - ja sijainen saa selvitä sitten niiden esittämisestä.
Valmistelin oman perheen joulun pakastimeen hyvissä ajoin.
Tein laatikot, leivoin pullat, taatelikakut ja karjalanpiirakat, ja kirjoittelin ostoslistaan tärkeimmät.
Kun 22.12. klo 19 alkoi viimeiset Kauneimmat Joululaulut, lähdimme niiden jälkeen joulusaunaan Pelloon, avantoon.
Aamulla 23.12. piti olla 7.00 Rovaniemellä leikkaukseen valmiina.
Hyvin meni leikkaus, ja kiitän kaikkia kaikesta kauniista, mitä olette toivotelleet.
Jännitin toki paljon, sillä edellinen polvileikkaus heinäkuussa siirtyi kaksi kertaa.
Ennen tekonivelleikkausta pitää olla hammastodistus, ei saa olla haavoja eikä nirhaumia. Eikä saa olla ollut mitään kuumetta eikä mitään moneen viikkoon.
Kun lanttulatikkoon lettuja kuorin, varovaisuus oli suurta. Koitin kävellä niin, etten liukkaalla kaadu, enkä halaillut kovin yskäisiä ihmisiä.
Jouluaattona kotiuduin, ja sen jälkeen olen saanut nauttia tässä olohuoneen sohvalla joulun tunnelmasta, monopolin iloista, ja rakkaasta perheestäni.
On ollut m***a palvelijaa, ja olen pyytänyt lämmintä glögiä, juustoja ja keksejä, olen saanut sängyn viereen uuden pelin pelikaveria ja joulu on mennyt ihan mahdottoman hyvin.
Yksi iso asiakin on jäänyt taustalle… ei ole käynyt kertaakaan mielessä, että tekisipä joku muukin tämän joulun eteen jotain - että äiti vaan passaa…
Ei passaa. Äiti makaa passattavana ja talossa on joulu. Kaunis ja on jouluruuat pöydässä ja servetit taiteltu joulupöytään.
Olen iloinnut arjen luksuksesta. Kuorolaiset antoivat lahjakortin, ja ostin punaisia Marimekon mukeja ja uuden mustan merinovillapuseron.
Sen kanssa mennään kevätpuolellq tilaisuus jos toinenkin ❤️
Kiitos ihanat kuorolaiset.
Monenlaista on syksyyn mahtunut lasten kanssa - ja nyt on nautittu koulujen lomista J vapaudesta.
Ei niin huonoa, jottei siinä paljon hyvääkin, sanovat jotku viisaat. Ja oikeastaan tänään ajattelen, että mukavasti rytmitti tämä leikkaus joulukuun.
Oli tietty hetki, johon asti valmistelin ja juhlin joulua töissä - ja sitten tuli pysähdys.
❤️❤️❤️
Juuri nyt olen valtavan iloinen ja kiitollinen kaikesta tästä.
Kiitän myös niitä tuntemattomia, jotka antoivat meidän lapsille joulupaketit.
Ne tulivat tarpeeseen. Jotkut asiat kuormittavat joitakin perheitä - vaikka monet asiat ovatkin enemmän kuin hyvin.
Toisaalta ristiriitaisin tuntein, kun kysyttiin otatteko vastaan - m***a kiitollisena kuitenkin.
Niin ylpeä ei voi olla, että sanoisi, ettei oteta.
Kysyjä on arvioinut, että haluavat toimittaa meidän kotona asuville lapsille ilahdutuksen. Sydämellinen kiitos niistä lahjoista. ❤️
Toinen päivä leikkauskesta on kipujen kannalta hankalin… leikkauksen puudutukset alkavat poistua ja turvotusta on…
Kipuja pitäisi poistaa, että polvea voisi liikuttaa.
Muutamat kyyneleet, kun puhelimeen vuodattelin, sain lopulta reseptit riittävään kivun hoitoon.
Tätä minä ihmettelen, että miten pitää itkeä, että saa riittävästi lääkkeitä.
Ihan on tiedossa kaikilla, mitä tekonivelleikkauksessa polvelle tehdään - ja se ei ole ihan pikkujuttu.
M***a - vielä on työtä kivun hoidossa v. 2025 Suomessa. ❤️
Nyt on kipu kohtuullinen, ja se on hyvä se.
Mukavia hetkiä sinun jouluusi. Kovin omien kuulumisten kirjoittelua oli tämä.
