21/07/2025
Ilta-aurinko painui vaarojen taakse, kun köpöttelin parvelta alas.
Kesälomat ovat jo takana ja kävin odotetussa polvileikkauksessa viime viikon tiistaina.
Kovasti antoivat jumppaohjeita ja neuvoivat miten jalkaa vetristellään. Onhan se sellainen jäykkä koppura vielä kuusi päivää leikkauksen jälkeen, ja on noita lääkkeitäkin monenlaisia tuossa ohjeena syödä.
Kuitenkin kovasti puhuivat, että liike on lääke, ja pitihän se kokeilla, että vieläkö tällaisella leikatulla jalalla urkuja soittaa.
No kyllä.
Vaan aika pitkä matka on köpötellä autolta (tietenkin kuljettaja toi kirkon pihaan) parvelle.
Puolessa välissä käytävää tuntui siltä, ettei käytävä lopu koskaan, ja aina m***a porrastakin on ennen kuin uruista näkyy soittopöytä.
Ei ole toipilaana minnekään kiire. Ei ole aikatauluja eikä odota kukaan.
Rauhassa köpöttelin nostelin melkein suoran jalan siihen urkupukille - ja kyllä. Siihen se taipui paikalleen, kun kovasti kannusti.
Eipä tällä mitään nopeita juttuja voi soittaa - vähän sillain painella pitkiä säveliä… m***a kovasti toivon, että hyvä jalka siitä vielä tulee.
Täällä venyttelen ja vahvistelen ohjeiden mukaan ja teen pieniä kävelylenkkejä.
Terveisiä. Kiitos kannustavista sanoista ja viesteistä, joita olen saanut. Sekin lämmittää mieltä, kun moni on sanonut, että odottaa töihin. 🧡
Minäkin odotan - ja kovasti jumppaan ja laitan jääpusseja - ja kyllä se päivä on koko ajan lähempänä.
Virkistävää oli soittaa ja huomata, että taitaa siitä vielä jalka tulla.
- kiitollisena.
